Kevät tulee..

...väistämättä. Aurinko paistoi tänään jo tosi kirkkaasti. Se oikeuttaa ottamaan pienen varaslähdön kevääseen. Posti nimittäin kantoi perille ihanan paketin. Josta paljastui keväisiä mahdollisuuksia.

Keväisiä kuoseja! Kukkia, perhosia, sydämiä eli kaikkia kauniita asioita.

Lisäksi värillistä nauhaa. Turkoosia, vaaleanpunaista, punaista, ruskeaa ja vihreää. Tavallisten ja välillä tylsien mustan ja valkoisen lisäksi. Ihanaa!

Niin, ja kiitos vielä kaikille teille lukijoille. Kuten Facebookin puolella eilen jo hihkuinkin, blogia on luettu 10 000 kertaa. Tuntuu hienolta :)

Kuinka kanille laitetaan valjaat?

Valjaat on ostettu, mutta miten ihmeessä nämä sitten puetaan kanille?

Valjaisaiheisen bloggaussarjani päätösosassa käsittelen valjaiden laittamista kanin päälle. Ensimmäinen osa käsitteli valjasmalleja, toinen osa kanin totuttamista valjaisiin.

Valjaiden laittaminen kanille

Se, kuinka puet kanille valjaat riippuu tietenkin valjaiden mallista. Keskityn tässä bloggauksessa lapavaljaiden laittoon, koska ne taitavat olla ne kinkkisimmiltä näyttävät valjaat. Mikäli valjaat ovat mielestäsi vain remmisekamelska, kannattaa etsiä hihnan kiinnityskohta: se tulee kanin selkään oli valjaat millaiset tahansa.

Kanille voi laittaa valjaat joko sylissä tai esimerkiksi lattialla. Jotkut nostavat kanin pöydälle valjaiden laiton ajaksi tai istuvat tuolilla kani sylissä. Tärkeintä on huolehtia, ettei kani karkaa kesken operaation, sillä puolittain kiinnitetyt valjaat voivat pyöriä ja liukua kanin päällä. Silloin kani helposti sotkee jalkansa remmeihin ja voi panikoitua. Voit esimerkiksi istua lattialla ja ottaa kanin jalkojesi väliin, jolloin pystyt helposti estämään kanin mahdollisen yrityksen poistua paikalta kesken kaiken. Vaikka olisit hieman epävarma valjaiden laiton suhteen, muista käsitellä ja nostella kania kuten yleensäkin: kani arvostavat varmoja ja napakoita otteita.

Perinteisissä H-valjaissa lyhyempi remmi kiinnitetään kaulan ympäri, pitempi mahan ympäri. Hihnan voi vain työntää kanin alta. Sinun ei siis tarvitse nostella kania mitenkään valjaita pukiessasi. Kun Pinja opetteli pienenä käyttämään valjaita, huomasin sitä rauhoittavan, että se sai ensin haistella valjaita kädestäni. Jos aloin suoraan laittamaan valjaita Pinja hermostui, eikä esimerkiksi antanut pujottaa lapavaljaita päänsä yli tuosta vain. Jos taas se oli saanut ensin haistella valjaita, se vain istui, eikä yrittänyt tarttua hampailla valjaisiin. On persoonakysymys miten kani valjaitten laittoon reagoi - vai reagoiko mitenkään.

Lapavaljaiden pukeminen

Lapavaljaat koostuvat laparemmistä, sivuremmeistä ja maharemmistä (sekä tuosta selän päälle jäävästä remmistä). Sivuremmit liukuvat suhteessa laparemmiin, ja laparemmi liukuu suhteessa maharemmiin. Turha kuitenkaan pelätä, kuulostaa monimutkaisemmalta kuin mitä on.

Klikkaa ohjeet isommaksi.

Sopivan kokoiset lapavaljaat istuvat kanin päälle hyvin. Maharemmi asettuu kanin kainaloihin ja laparemmi ei ole liian kireä, muttei myöskään lörpötä. Pujottaessa valjaat kanin päälle huomaa jos laparemmi on aivan liian lyhyt. Sopivan pituinen remmi sujahtaa pään yli suht helposti, eikä sitä tarvitse kitkuttaa paikoilleen. Laparemmin ei kuitenkaan pitäisi olla myöskään liian väljä.

Lapavaljaat Pinjan päällä

Piditkö valjasbloggaussarjastani tai oliko siinä puutteita? Kerro mielipiteesi kommenteissa! Mikäli haluat samanlaisia bloggauksia muista kanimaisista aiheista, kerro siitäkin. Toteutan mielelläni :)

Silhuetteja

Minun on pitänyt jo pitkään tehä pikkupupuja, mutta tarvikkeet ovat vain lojuneet kaapin pohjalla. Nyt sitten lauantai-iltapäiväinnostuin askartelemaan ja päätin testata suunnitelmiani. Haaveilin siis, että saisin tehtyä tuossa Nopan-logossa olevan hyppäävän kanin siluetin. 

Siluetti onnistui hienosti, joten jatkoin testailuja eri väreillä. Samalla testasin miten muoviin voi kirjoittaa. Tuli vähän suttuinen teksti, joten täytyisi olla parempi kynä. Mutta kuitekin ihan hyvin testikappaleiksi. Halusin testata myös istuvaa kania, niin syntyi vielä tuollainen toisenlainen pupu. 

 Tämmöisiä näistä sitten tuli, tuohon mustaan kiinnitin kiinnitysrenksunkin, toisissakin on kyllä reikä narulle. Näistä voisi tehdä ihan hyvin vaikka korviksia tai kaulakoruja. Taidankin seuraavalla kerralla tehdä koruja, kunhan saan vähän materiaaleja paranneltua. Musta pupu on tosin tarkoitus kiinnittää laukkuun. Nuo kaksi muuta oli testejä kynän kanssa.

Kuositilaus ja valokuvahaaste.

Nyt minulla onkin pari juttua kerrottavana. Ensinnäkin se, että tilasin paria uutta kuosia ja värillisiä nauhoja. Ensi viikolla tuleekin sitten kivaa postia :) Olen kovasti yrittänyt löytää kivoja kuoseja, mutta ei ole vielä oikein tärpännyt, noissa mitä tilasin ei siis taaskaan ole niitä poikamaisia. Sydämet ja kukat taitaa olla niitä yleisimpiä kuva-aiheita. Mutta eiköhän jotain löydy semmoistakin kun vaan etsin ja etsin.

Toinen juttu on haaste teille, hyvät lukijat ja valjaita minulta ostaneet/ostavat. Näkisin mielelläni kuvia tekemieni valjaitten käyttäjistä eli kanista valjaat päällä. Jotkut ovat toki minulle jo kuvia lähtelleet - kiitos teille - mutta viime aikoina olen pyöritellyt päässäni ajatusta asiakasgalleriasta, jonka voisi toteuttaa Nopan Facebook-sivun kautta. Käsittääkseni pystytte itsekin laittamaan kuvia Face-seinälle; se on siis sallittua ja jopa suotavaa! 

Siirtelen kuvia sitten seinältä niille varattuun omaan kansioon, mutta katsotaan miten lähtee käyntiin. En käytä Nopan Faceen laitettuja kuvia missään muualla kysymättä kuvaajalta lupaa. Toki saa myös laittaa mulle mailiinkin kuvan, mainitkaa sillon jos saan laittaa kuvan Faceenkin. Kuvissa esiintyvän puputuksen nimen (ja rodun) mainitseminen kuvan yhteydessä ois kanssa kiva. Kehitysideoita otetaan vastaan. 

Ajattelin ensin tehdä tästä kuvien lähettelystä kilpailun, mutta koska siihen ei voisi osallistua kuin minulta valjaat ostaneet, se ei olisi reilua. Kerrottakoon kuitenkin tässä vaiheessa, että keksin tätä pohtiessani kilpailuidean. Kilpailu starttaa 1.2. ja siihen voi sitten osallistua ihan kuka tahansa :) 

Loppuun vielä yksi valjaskuva. Nämä retrokukkavaljaat ompelin tänään tilauksesta. Samalla tein kokolappuja valmiiksi kasan, ei tarvitse sitten aina tehdä sellaistakin kun alkaa ompelemaan, vaan on valmiina :)

Tilausvaljaat, koko M

Kanin totuttaminen valjaisiin

Miten kani oppii olemaan valjaissa? 

Tänään seuraa valjaisaiheisen sarjabloggaukseni toinen osa. Ensimmäisessä osassa käsittelin valjasmalleja, kannattaa tutustua jos et ole jo sitä tehnyt.

Kani ja valjaat

Kanien totuttaminen valjaisiin on yleensä helpompaa verraessa esimerkiksi kissoihin. Monet kertovat vain pukeneensa kanilleen valjaat sen enempää opettamatta: kani on hieman hämmästellyt, mutta kohta jo loikkinut kun vanha tekijä valjaista välittämättä. Näin myös omieni kanieni kohdalla Pinjaa lukuunottamatta. Kuten jokainen kaninomistaja tietää, kaneissa on  persoonia joka lähtöön, toiset hämmästelevät enemmän, toiset vähemmän.

Ensimmäinen kanini Notte juoksi mielellään piiloon heti kun näki valjaat. Vaikka valjaat tiesivät ulkoilua ja ruohonsyöntiä, niin sylissä olo valjaitten laiton aikana ei ollut kivaa. Ulkona Notte ei ollut valjaista millänsäkään, mutta auta armias jos yritin treenata kanihyppyä sen kanssa sisällä - paikassa jossa se sai normaalisti olla vapaana. Silloin valjaat olivat jotain järkyttävää, ne näyttivät sotivan kaikkia kanin omalla reviirillään olon oikeuksia vastaan.

Usein kanin saakin tottumaan valjaisiin paremmin viemällä sen vieraaseen ympäristöön. Kun kanilla on muutakin tekemistä kuin valjaiden ihmettely, se lähtee helposti tutkimaan ympäristöään unohtaen valjaat. Jotkut antavat kanille heti ruokaa laitettuaan valjaat ensikertaa, kani keskittyy syömiseen ja yhdistää samalla valjaissa olon positiiviseen asiaan.

Tottuminen valjaisiin

Notte hyppäämässä

Osa kaneista on valjaiden kanssa sinut ensisekunnista lähtien. Toiset liikkuvat ensin arastellen ja katselevat valjaita päällään. Jotkut yrittävät purra valjaita ja keskittyvät saamaan ne pois päältään heti (Pinja kuului tähän ryhmään). Tällöin kanin mielenkiinto pitäisi saada kohdistumaan johonkin muuhun kuin valjaiden tuhoamiseen. Kanin voi esimerkiksi ottaa syliin siliteltäväksi, tai sitä voi houkutella liikkumaan. Mikäli kani selvästi pelkää valjaissa oloa, kannattaa valjaat ottaa pois ja koettaa myöhemmin uudelleen. Pelko ei ole hyvä alusta oppimiselle. 

Ensimmäisellä kerralla voi olla myös hyvä päästää kani liikkumaan esimerkiksi yhteen huoneeseen valjaissa ilman hihnaa. Varmista tällöin, ettei kani möngi jonnekin piiloon ja aloita siellä valjaiden repimistä yltään. Monet kanit toki osaavat heti ensikerralla olla hihnassakin. Hihnan rajoittavuus voi kuitenkin olla kanille yllätys: hihnaa ei annetakaan ihan joka suuntaan loikkiessa ja joku yrittää määräillä minne mennä. Kani ei kulje hihnassa kuten koira, mutta ihan kaikkialle sille ei voi antaa hihnaa. Mikäli opetat kanillesi kanihyppyä, sen olisi myös totuttava siihen, että ohjaat kädelläsi.

Valjaissa ja hihnassa ensikertoja liikkuvan kanin kanssa on hyvä myös muistaa, että kani voi säikähtää ihmisen perässä tuloa. Kani pinkaisee juoksuun ja tajuaa, että joku lähtee perään. Ei mitenkään imarteleva tunne saaliseläimelle, ennen kuin se hoksaa homman nimen.

Jonsu hyppäämässä

Valjaiden mahdollisuudet

Kanit ovat persoonia ja reagoivat valjaisiin eri tavoilla. Valtaosa kaneista kuitenkin oppii liikkumaan valjaissa. Valjaat antavat kanille mahdollisuuden kirmata ulkona ja ruohostaa luonnollisella tavalla. Kaikki kun eivät voi rakentaa kaneilleen ulkotarhaa, saati pitää kaniaan täysin vapaana pihallaan turvallisesti. Toiset kanit liikkuvat valjaissa pitkiäkin matkoja, toiset pyörivät pienellä alueella. Mikäli käyt kanisi kanssa näyttelyissä, valjaissa olo antaa kanille mahdollisuuden jaloitella pitkän päivän aikana. Myös estehyppykisoissa kani tarvitsee valjaat, vaikka kotona olisikin kiva hypyttää irtona. Vaikkei kani kisaisikaan voi tietysti käydä kanimiiteissä eli tapaamisissa ja estehyppytreeneissä, jos sellaisia lähipaikkakunnilla järjestetään.

Edesmennyt kanini Lyydia rakasti kulkea polkuja pitkin; se valitsi ulkona tien ja lähti loikkimaan tien reunaa. Välillä piti tietysti ruohostaa tai istua kuuntelemaan ääniä, mutta sen mielestä polkuja pitkin vaeltelu oli vain parasta valjailua. Lyydialla on myös hallussaan omien kanieni kaivamisennätys. Kesäpäivä kanin kanssa nurmikolla tai metsäpoluilla vaellellen on mitä loistavinta aikaa. Vaikka eihän valjaat ole vain kesäkäyttöön, mahdollistavathan ne myös umpihankihyppelyt!

Lyyti kaivuupuuhisa

Turvallisuus

Valjaita valitessa on hyvä muistaa ennen kaikkea turvallisuus ja käyttömukavuus kanin kannalta. Käytä kanillasi aina ehjiä ja puhtaita valjaita. On myös tärkeää varmistaa, etteivät valjaat mitenkään hankaa kania tai haittaa tämän liikkumista. Sopivatkin valjaat voi säätää väärin: liian kireä remmi on tukala kanille, liian löysä on turvallisuusriski. Mikäli valjaiden remmit ovat liian löysällä, kani voi nimittäin jäädä valjaisiin kiinni jalastaan tai sätkiä itsensä niistä ulos.

Kun kani liikkuu valjaissa ja hihnassa, on myös tärkeää valvoa ettei se sotkeudu hihnaan. Kani voi panikoitua ja sätkiessään satuttaa itseään pahastikin yrittäessään potkia hihnaa pois jalkansa ympäriltä. Kanin hihnan on oltava tarpeeksi pitkä, etenkin jos hypytät kania esteillä. Itselläni on käytössä 2,5 metrin hihna. Nykyään on myynnissä myös pieniä flexejä, mutta itse en käyttäisi sellaista kanilla, sillä mielestäni kanin hihnan pitäisi olla aina löysällä. Poikkeuksena tietysti tilanne, jossa kani pyrkii jonnekin minne et sitä halua päästää: silloin hihna on hetkellisesti kireänä. Flexi ei myöskään ole sallittu kanihypyssä.

Notte ja Lyyti ruohostamassa kirmailun välissä

Viimeinen osa julkaistaan 27.1. ja se käsittelee (lapa)valjaiden pukemista kanin päälle.

Valjaskarkkikauppa!

Nyt tulee hempeilybloggaus, jossa esitellään kahdet tilausvaljaat leijonanharjastytöille. Nämä leijonatytöt pukeutuvat pinkkiin. Kaiken lisäksi kaapin pohjalta löytyi vielä pinkkiä nauhaa tuonne allekin, niin tuli tosi prinsessavaljaita.

Lopputuloksesta tuli sen verran herkullinen, että enää ei harmita ompelukoneen metkut. Se nimittäin hetkellisesti ompeli ihan mitä sattuu ja sain taistella sen kanssa että sain siistejä ompeleita (tai ompeleita ylipäätään). Ei syntynyt ihan yhdeltä istumalta nämä valjaat, kun oli pakko tehdä välillä jotain muuta kun meni hermot siihen koneeseen :D Onneksi se sitten uudella yrittämällä suostui yhteistyöhön taas nätisti :)

Täytyykin tilata noita värillisiä nauhoja lisää. Niitä en siis ole aikasemmin paljoa käyttänyt (vaan mustaa ja valkoista) koska nuo värilliset on hieman paksumpia ja ne ei mahdu mustista soljista. Mutta värillistä soljista mahtuu!

Valjasmallit

Jonsu ja kesä

Mitkä ihmeen H-valjaat? Kuinka lapavaljaat puetaan ja miten päin? Mistä tiedän mitkä valjaat sopivat kanilleni?

Moni meistä menee valjaiden kanssa aluksi solmuun. Teiltä lukijoilta onkin tullut toive selvityksestä erilaisista valjasmalleista ja niiden eroista. Päätin nyt toteuttaa toiveenne, ja kirjoitan kolmiosaisen sarjan valjaista. Ensimmäisessä osassa käsittelen erilaisia valjasmalleja.

Millaisia valjaita on olemassa?

Markkinoilla on tarjolla monenlaisia valjaita kaneille. Valjaita valitessa on hyvä muistaa, että valjasmallitkin ovat osittain mielipidekysymys. Toinen tykkää käyttää kääpiölupallaan lapavaljaita, toinen H-valjaita. Ei siis ole oikeaa vastausta, mikä malli sopii millekin rodulle, vaikka esimerkiksi pitkäkarvaisuus ja kanin rakenne voivatkin hieman vaikuttaa valjasvalintaan. Jokainen meistä tietää oman kaninsa olevan oma persoonansa. Jokaisella pupulla on siis oikeus valjaisiin, jotka sille itselleen sopivat parhaiten. 

H-valjaat

Tutuin valjasmalli on usein H-valjaat, eli ne "perinteiset kissanvaljaat", joita eläinkaupoissa useimmiten on kaneille myynnissä. Itsekin ostin ensimmäiselle kanilleni eläinkaupasta kissanpennun valjaat. En myöhemminkään luopunut noista valjaista, vaikka toisilla kaneilleni käytinkin lapavaljaita - H-valjaat vain olivat niin hyvät kääpiölupparisteytykselleni. Myös Pinjalle olen todennut H-valjaat parhaiksi käyttää. H-valjaiden valtti on siinä, että niissä on kaksi säädettävää remmiä. Kasvuikäisellä kanilla valjaat kasvavat kanin mukana. Valjaiden nimi tulee siitä, että ne avoinna ollessaan muistuttavasti isoa H-kirjainta.

Pinjan H-valjaat.

Verkkovaljaat

H-valjaiden lisäksi myynnissä on ns. verkkovaljaita, joita myydään myös esimerkiksi freteille. Verkkovaljaat ovat ikään kuin verkkopaita. Tähän kategoriaan menevätkin myös ns. paitavaljaat, eli kankaiset paitamaiset valjaat. Näitä valjaita suositaan pitkäkarvaisille kaneille, koska soljet on helpompi kiinnittää, kun karvat eivät heti ole välissä. Paitamaisia valjaita ei löydy eläinkaupoista, mutta verkkovaljaita sitä vastoin löytyy.

Olivia itsetekemissäni paitamaisissa valjaissa

Verkkovaljaiden huono puoli on siinnä, että niissä on usein tarrakiinnitys. Tarrakiinnitykseen ei kannata valjaissa koskaan luottaa. Tarra menee nopeasti huonoksi kanin karvojen tarttuessa siihen. Säikähtäessään kani voi nykäistä valjaista niin kovaa, että tarrat aukeavat ja kani pääsee pakenemaan. Hyvissä valjaissa on kiinnikkeinä joko muovinen pikalukko (jota itse käytän tekemissäni valjaissa) tai samanlainen metallinen solki kuin vyössä. 

Pyry verkkovaljaissa. Kuvista kiitos Veera/Kaninpäiviä-blogi

Lapavaljaat

Lapavaljaissa ideana on, että hihnan kiristyessä paine kohdistuu kanin kaulaa alemmas, lavoille. Kaulaan kohdistuvaa painetta pitäisikin kaneilla aina välttää, siksihän kaulapannatkin ovat kaneilta kielletty. Lapavaljaat koostuvat laparemmistä, liukuvista remmeistä sivuilla ja maharemmistä. Maharemmi on pituudeltaan säädettävä ja siinä on myös valjaiden ainoa solki. Lapavaljaita hankittaessa on tärkeä varmistaa, että laparemmi on pituudeltaan sopiva, sillä sen pituus ei ole säädettävissä. 

  

Lapavaljaat

Jotkut suosivat lapavaljaita esimerkiksi leijonanharjaksilla ja muilla pitkäkarvaisilla kaneilla, sillä valjaiden pukeminen helpottuu hieman, kun ainut kiinnitettävä solki on maharemmissä. H-valjaiden kaularemmin soljen kiinnitys harjaksen seassa kun on joskus vaikeaa. Suomalaisista eläinkaupoista ei löydä lapavaljaita.

Muut valjasmallit

Edellä esiteltyjen valjasmallien lisäksi kaneilla voidaan käytää joskus muun mallisiakin valjaita. Koirien valjasmallistosta tutut Y-valjaat ovat esimerkiksi mahdolliset. Y-valjaat ovat Y-kirjaimen malliset valjaat. Niiden idea on jakaa kanin vetäessä syntyvää painetta pois kanin kaulalta. Osa mieltää Y-valjaat turvallisiksi siinä suhteessa, että kanin on vaikea päästä niistä läpi, saati peruuttaa niistä pois. Y-valjaita ei myydä missään suomalaisessa lemmikkiliikkeessä.

Jotkut eläinkaupat myyvät ns. silmukkavaljaita, joissa remmi pyöräytetään kanin kaulan ja mahan ympäri ja kiristetään soljella. Kyseiset valjaat ovat aika narut, enkä ainakaan itse laittaisi kaniani moiseen silmukkaan.

Hulda hyppää lapavaljaissa

Seuraava osa julkaistaan 20.1. ja se käsittelee kanin opettamista valjaisiin. Viimeinen osa 27.1. käsittelee puolestaan (lapa)valjaiden pukemista kanin päälle.

Onnea Joona!

Leijonanharjaskanini Pupet`s Jonathan viettää tänään 8-vuotissynttäreitään. Jonsu on ollut elämässäni jakamassa niin ylioppilaaksi kirjoittamisen, kotoa omilleen muuton, yliopisto-opiskelun alun aina loppuun asti ja maisteriksi valmistumisen. Se on ollut mukana kun aloimme mieheni kanssa seurustella, ja muutti se mukanamme häiden jälkeen ensimmäiseen yhteiseen kotiinkin.

Luonteeltaan Jonsu on mitä parhain lemmikki. Tosi hyvä käsitellä. Kääntely ja vääntely sallitaan, ja sylissä se pötköttää kiltisti koko harjauksen kampauksen ajan, vaikka välillä selviteltäisiin takkujakin. Mikään sylikani Jonsu ei koskaan ole ollut, mutta toisaalta ei sillä ole mitään ongelmaa olla käsiteltävänä. Se on oikeastaan mitä parhain pet-kani. Petteilty me ei tosin olla mitenkään aktiivisesti, lähinnä vain silloin jos lähelle sattui näyttely. Jontun parhain tulos tuli vuonna 2007, jolloin myös kaappiin ilmaantui pokaali. Ja onpa Jonsu kerran voittanut näyttelyissä Äijä-ruusukkeenkin, koska tuomarin mukaan sillä oli komeampi tukka kuin Hynysellä.

1.7.07 Jkylän Pet, PPK1, LVK1, KuMa ja 95p

Ollaanhan me Jonsun kanssa myös hypätty. Lähinnä huvikseen, mutta kisoissakin pari kertaa käytiin. Parhaimmillaan Jonsu hyppäsi helppoa suoraa ja mutkaa tuosta vain, mutta hyppäily oli kuitenkin sen verran harrastelua, ettei sen pidemmälle koskaan päästy. Vanhemmiten Jonsu ei ole jaksanut enää kiinnostua hyppäämisestä, enkä olekaan nyt useampaan vuoteen sitä hypyttänyt. Se nimittäin joko istuu vaikka maailman tappiin esteen edessä tuijottamassa sitä, tai sitten ryömii alta. Tämä suotakoon otukselle, joka saa minut aina hymyilemään.

Pinjan kanssa Jonsu ei koskaan ystävystynyt sydänystäväksi, vaikka Pinjan meille tullessa niitä yhteen yritinkin. Jonsu ja Pinja juttelevat kyllä mielellään kalterin läpi, ja nuolee Jonsu herrasmiehenä Pinjan kuononkin. Mutta samalle puolelle kalteria se ei jäniksen kanssa halua, vaan kumpikin tahtoo löylyttää toisen. Kun Jonsu vielä asui meillä, ne olivat Pinjan kanssa vuorotellen vapaana.

Nykyään Jonsu asuu vanhemmillani, vaikka minulla sitä kova ikävä onkin. Leijonapappa vaan ei viihtynyt uudessa kodissa jonne muutimme häiden jälkeen, vaan vietti aikaansa pääasiassa häkissään, vaikka häkin ovi oli auki. Kun ainut jaloittelu päivän aikana oli loikkia mattoa pitkin moikkaamaan Pinjaa Pinjan häkille, totesin, ettei tämä oikein kaninelämältä vaikuta. Niinpä Joona muutti vanhempieni luokse, paikkaan johon se alunperinkin pari kuukautisena muutti (minä kun asuin silloin vielä kotona) ja jossa se tykkää olla. Jonsu viettää vanhemmillani rattoisia eläkepäiviä ainoana kanina, mutta onnellisena siitä, ettei häkkiä ole ollenkaan (eikä liukkaita lattioita!). Koko huoneiston leijonakuninkaana se nukkuu eri huoneessa päivällä ja yöllä, ja sillä on selkeä rytmi miten päivät kulkevat. Ja vielä se jaksaa iloloikkia spurtata.

Jonsu on elämäni paras leijona, vaikka jääkiekon MM-kisojen aikaan muistan aina huomauttaa Joonan karvaustaidoista. Se parhaiten karvaava leijona. Ja komein. Suuri persoona pienessä pörröisessä otuksessa, jota on haukuttu niin hevilettikaniksi kuin muumien esi-isäksi.

Onnea Jonttu!

Merkkausta

Kanit merkitsevät reviirinsä leuassaan olevan rauhasen kautta. (Jotkut tietysti myös pissailevat, mutta siitä puhutaan myöhemmin). Minä mietin tässä päivänä muuanna, että valjaisiin pitäisi saada kokomerkki, niin että niistä näkisi selvästi koon jatkossa. Samalla voisin merkitä ne myös tekemikseni.

Ommeltavia ja silitettäviä nimikointi- ja koko merkkejä voi ostaa monelta eri yritykseltä. Koska minua ei kiinnostanut maksaa montaa kymmentä euroa siitä huvista juuri nyt, päätin koittaa tehdä merkkinauhan itse.

Aikaisemmin jo mainitsin ostamastani leimasimesta, jolla voi leimata myös kankaalle. Tehtailin siihen tekstin, ja etsin kaapista valkoista nauhaa (tuo on yhden ystävän mummon peruja, päätynyt ompelukaappiini syystä tai toisesta). Sitten vain leimaamaan. Huomattavasti vaikeinta oli leimata oikeaan kohtaan, sillä nauha on niin kapea ja leimasin leveä. Tuli ensin pari kertaa leimattua liian ylös, ennen kuin onnistuin.

Sittenhän oli pakko ommella valjaat ja testata merkkiä käytännössä. Ihan hyvä siitä tuli. Nämä ei muuten olleet tilausvaljaat (joita kyllä ompelen taas seuraavaksi), joten nämä saa ostaa kuka tahtoo.

Lapavaljaat, koko S, hinta 10 e.

Muistukseksi vielä kaikille, että lisään valmiit myynnissä olevat valjaat Facebook-ryhmän myynnissä kansioon. Nämäkin valjaat siis päätyvät nyt sinne.

Värejä!

Värilliset soljet on vihdoin täällä!

Tein jo yhdet uniikit tilausvaljaat valkeilla soljilla. Kaikki solkivärit on näkyvissä kuosisivulla. Tilatessa valjaat solkien väriä saa toivoa niin kauan kuin tiettyä väriä riittää. Mikäli ei toivo laitan sitä väriä kuin minusta kuosiin parhaiten sopii. Ihanaa kun ei ole enää rajoittunut mustaan!

Ompelulaatikko

Hyvää uutta vuotta lukijani! Tämä vuosi onkin pullollaan kaikenlaista jännää blogin osalta. Mulla on jo monta ideaa, osa vielä päässä, osa jo toteutumassa.

Mutta palataan viime vuoteen ja jouluun vielä sen verran, että esittelen teille uuden ompelulaatikkoni. Sain sen mieheltä joululahjaksi ja se on niin täydellinen ^^ En edes toivonut tällaista, mutta siltipä sain. Vaikka kyllähän ompeluni on aika ilmeistä kun ompelukone on muuttanut vakituisesti asumaan keittiönpöydälle ja siinä on vähän väliä joku prokkis menossa.

Missä on tilpehöörin koti?

Laatikko

Kivasti mahtuu juttuja.

PS. Huomenna saatte bloggaukset jutusta, josta olen ihan täpinöissäni!