Pääkallopupu ja sinikukka

Tänä viikonloppuna valmistui kolmet valjaat ja kolme hihnaa. Pitemmittä puheitta kuvia.

Kaksi 2,5 metrin mustaa hihnaa.

Samat hihnat.

Sininen 2,5 metrin hihna

M-koon pääkallovaljaita.

Toisissa valjaissa on violetit soljet.

M-koon sinikukkavaljaat.

Kasvien kasvatus kaneille

Pinja tykkää ohrasta valtavasti

Kuinka moni teistä on kasvattanut jotain kaneille tai itselleen näin keväällä? Itse kylvin viime kuussa chilin, paprikan, kirsikkatomaatin ja mansikan siemeniä. Muut ovat lähteneet hyvin kasvuun, mutta mansikan taimet kuoli. Niitä on jotenkin tosi vaikea saada pysymään hengissä. Mutta onneksi muut taimet voivat hyvin. 

Halusin kasvattaa Pinjallekin vähän purtavaa, ja lähdin etsimään kaupoista vehnän siemeniä. Niitä nimittäin voi idättää ja kasvattaa. Söisin ituja ja vehnän orasta itsekin, se on tosi terveellistä. Siemeniä ei tunnu kuitenkaan saavan oikein mistään, joten täytyy tyytyä sinimailasen itujen syöntiin. Pinjalle puolestaan kasvatin ohraa, ihan niistä siemenistä jota myydään aina pääsiäisenä kaupoissa. Leikkaan nipun päivittäin, mutta en ihan alas asti. Näin ohra jatkaa kasvuaan ja kasvaakin muuten nopeasti taas uuteen mittaan.

Kylvin ohraa altakasteltavan ruukun alalautaseen.

Facebookin kaniryhmässä joku kertoi, että porkkanoiden kannasta saa kasvamaan naatit. Minä testasin asiaa. Ensimmäisen testiversion mies heitti roskiin. Ei pitäisi päästää miestä keittiöön...pyysin sitä vain tiskaamaan, mutta tiskauksen lisäksi se siivosi kaikki keittöntasot. Siinä meni porkkanankantani, roskiltahan ne toki näyttikin siinä. Onneksi mies muisti kerrasta, että porkkanan paloihin ei saa koskea, ja nyt naatit ovat saaneet kasvaa rauhassa.

Käytän ihan tavallisia kaupasta ostettuja suomalaisia porkkanoita. Niistä kanta kannelle, jossa on vettä. Naatit lähtevät kasvamaan, joskin ei ihan kaikki kannat ei kasvata naatteja. Mikäli ostaisi naatillisia porkkanoita, ja katkaisi naatit niin että jättäisi tyngät, saisi kasvatettua helpommin.

Mitä kasveja te olette kasvattaneet kaneillenne? Pian toki saa  ulkoakin poimittua kaikkea, mutta näin kaupungissa on tosi vaikea löytää puhtaita kasveja ulkoa. Kun kasvattaa itse niin ainakin tietää, että on puhdasta. 

Porkkana kanille, kanta veteen.

Ohra kasvaa nopeasti.

Chilin ja paprikan taimet. Ei tietenkään kaneille näitä.

Pääsiäisarvonnan voittajat

Pääsiäisarvonta pyörähti käyntiin viikko sitten. Nyt se on loksahtanut lukkoon ja voittajat ovat selvillä.

Pesun kangaskassin ja pinssin voittajaksi arpoutui Rausku, kalenterin ja pinssin saa puolestaan Satu. 

Onnea kumpaisellekin!

Voittajille on laitettu mailia, jotta voitte antaa osoitteenne ja palkinnot lähtevät matkaan.

Pinjalla ja minulla on ollut täällä pienimuotoisia projekteja. Huomenna saatte kuulla lisää toisesta, ja myöhemmin sitten toisestakin. Pinja pitää kummastakin projektista paljon, sillä on saanut olla aktiivisena osapuolena. Siis se joka saa syödä. Joskin me syödään aika usein yhdessä, sillä Pinja menee aina syömään omia ruokiaan/heiniään kun huomaa että me ihmiset syödään jotain. Höpsö. 

Vihdoinkin valjaita

Olen ollut kamalan hidas valjaitten valmistaja, työt pitävät kiireisenä. Tänään kuitenkin lopulta valmistui pitkään vaiheessa olleita valjaita, ja muutamissa pääsin etenemään. Kuvia siis. Valmistui muun muassa aika hauskasti kahdet sinipilkku-valjaat, joissa toisessa pinkki solki ja toisessa sininen.

Pääsiäisarvonta

Lukijoita on tasan 60 ja olen jokaisesta teistä tosi iloinen. Nyt on siis aika jakaa palkintoja. Tässä arvonnassa voittajia on kaksi, ja eläinsuojeluteeman mukaisesti palkinnoksi jaetaan Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen eli Pesun kannatustuotteita. Tuin siis yhdistystä ostamalla nuo palkinnot sieltä, ja nyt kaksi onnekasta voi voittaa. 

Palkintoina kassi, kalenteri ja kaksi pinssiä

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä bloggausta. Kerro kommentissasi mistä pidät Nopan-blogissa tai miten blogista saisi paremman. Bloggausaiheitakin saa toivoa jos jotain on mielessä. Kerro viestissäsi jos olet blogini lukija, sillä lukijat saavat pääsiäissuklaan sijasta toisen arvan. Laita kommenttiisi myös sähköpostiosoite, niin saan sitten voittajaan yhteyden :)

Arvonnan toinen voittaja voittaa Pesun kestävä eläintenystävä -kangaskassin ja Kotikani - ei citykani -pinssin. Toinen voittaa Pesun kalenterin ja samanlaisen pinssin. Kalenterissa on joka kuukausi jonkun pelastetun eläimen tarina ja kuva.

Arvonnan voittajat julistetaan 25.4. eli nyt on viikko aikaa osallistua!

Eläinsuojeluteemaan liittyen haluan nyt myös kertoa Oliviasta, kanista joka tuli minulle 2006 joulukuussa. Asuin tuolloin vanhempieni luona ja kävin lukiota. Minulla oli ennestään kääpiölupparisteytys Notte ja leijonanharjas Jonsu, joista Jonsu elää ja voi hyvin edelleen. 

Juttelin yhtenä päivänä tuolloin kaverini kanssa siitä, että paikalliseen löytöeläinsuojaan oli tullut kani ja olisi niin hienoa, jos kani pääsisi jouluksi kotiin. Muutama päivä myöhemmin toinen kaveri soitti minulle ja kysyi pystyisinkö ottamaan sijaiskotiin löytöeläinsuojalta kanin, joka on odottanut siellä kaksi viikkoa omistajaansa, mutta kukaan ei tule sitä hakemaan. Löytöeläinsuojalta oli otettu  kaveriini yhteyttä. He eivät voineet enää pitää kania koirien ja kissojen keskellä. Kani lopetettaisiin jos sitä ei saataisi suojalta parempaan paikkaan asumaan. Kysyin vanhemmiltani, ja isäni lupasi hakea kanin seuraavana päivänä meille tilaispäismajoitukseen. Eihän sitä nyt tervettä kania lopettaa ainakaan saanut.

Niin Olivia tuli meille. Se oli angoraristeytys, noin kolmikiloinen otus, jonka turkki oli välillä saksittava, sillä se kasvatti sitä angorakanin tavoin.  Lenkkeilijät olivat tehneet Oliviasta havaintoja metsässä pururadan varrelta useammalta viikolta ja soittaneet löytöeläinkotiin. Elettiin marras-joulukuuta, joten kanilla ei todellakaan ollut metsässä hirveästi ruokaa millä mällätä. Onneksi löytöeläinsuojalta olivat onnistuneet pyydystämään kanin. Sen karva oli aivan huopautunutta, angora kun oli. Suojalla olivat jo leikelleet turkkia, mutta minä leikkelin lisää. Päättelin Olivian eläneen varvuilla ja puun kuorella, sillä mitä muuta talvisesta metsästä voi kani löytää. Lisäksi sen taltat olivat hurjan lyhyet, eli se oli järsinyt paljon.

Olivia oli alusta asti todella reipas ja iloinen kani. Ensi alkuun se toki arasteli ihmisiä, mutta kun se kotiutui, se rakasti ihmisiä. Se tuppaantui seuraan väkisin ja rakasti olla siellä missä ihmiset. Sen kanssa pystyi leikkimään hippaa, sillä se juoksi perässä kun juoksit jonnekin. Se hyppi paljon jalkojen ympäri ja totta puhuen en ole myöskään tavannut kosiskelevampaa naaraskania koskaan...

Olivian entisestä kodista oli aavistus. Sen ajateltiin karaneet talosta, jossa kaneja oli ulkotarhassa. Paikan omistaja ei kuitenkaan halunnut kania enää sinne ja totta puhuen ei sitä sinne olisi annettukaan takaisin. Paikalla nimittäin kävi Olivian löytymisen jälkeen eläinlääkäri eläinsuojelukäynnillä. En tiedä paljonko Oliviaa oli ennen meille tuloa käsitelty, ja metsässäkin se oli ollut useamman viikon. Silti se oli hyvä käsitellä kun vain tiesi mitä teki. Mikään pet-kani se ei toki ollut. Käytin sitä kerran näyttelyissä ja assarityttö oli hätää kärsimässä kun Opu pisti potkurallin pystyyn. Eläinlääkärissä se sähisi niin että sylki lensi suusta lääkärille, ja istui sitten koko toimituksen minun sylissäni. Mutta ihmisrakas se oli.

Hienointa oli, että se oppi käyttämään vessaakin suhteellisen nopeasti, vaikka tuskin sillä sellaista oli koskaan ennen ollut. Ainut mitä se ei oppinut oli häkissä olo (ja estehyppely). Opu oli selvästi tottunu vapaaseen liikkumiseen ja häkissä se vain paukutti kaltereita. Raikaisu oli yksinkertainen - Opun häkki oli aina auki ja se liikkui asunnossa aina vapaana. Notte ja Jonsu asuivat portin takana minun huoneessani. 

Kun muutin 2008 opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, Notte ja Jonsu tulivat mukaani. Olivia jäi vanhepieni luokse, koska en olisi saanut sitä mahtumaan opiskelija-asuntooni, etenkin kun Notte ei tullut Olivian kanssa juttuun. Olivia kuoli 2010 syksyllä äkillisesti. Se oli iloinen oma itsensä, mutta vanhempani huomasivat takapäästä tiputtelevan verta. He käyttivät kanin lääkärillä, joka kuvasi sen ja diagnosoi kohtusyövän. Olivia kuoli seuraavana päivänä, lääkärin mukaan sydänkohtaukseen. Syöpä oli edennyt kaikessa hiljaisuudessa niin pitkälle, että kun se havaittiin oli jo liian myöhäistä. Kaikesta huolimatta Olivia veti vielä viimeisenä päivänä iloloikkia. 

Kanit ja eläintensuojelu

Moni varmasti on huomannut lehdistä tai vaikka Facebookin kaniryhmissä juttua Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen tilanteesta. Esimerkiksi Huomenta Suomi kertoi asiasta tänään. Yhdistyksellä on tällä hetkellä nelisenkymmentä kania etsimässä rakastavaa kotia, ja jo sijoituskodeista on kova kysyntä.

Koska rescuekanit ovat omalla sydämelläni vahvasti, päätin blogata aiheesta. Itselläni on ollut kaksi rescuekania ja vielä joskus meille muutta sellaisia lisää...oisi vaan tilaa. Ystävänpäivänä bloggasinkin jo tarinan Lyytistä ja ystävyydestä. Bloggaan huomenna arvonnan kera tarinan toisesta rescuekanista, joka jätti tassun jäljen sydämeeni. Nyt haluaisin kuitenkin kertoa, siitä millaista työtä eläinsuojeluyhdistykset vapaaehtoisineen tekevät.

Eläinsuojeluyhdistykset toimivat omalla alueellaan, ja kaikkien Suomen yhdistysten tiedot voi saada Suomen eläinsuojeluyhdistykset -kattojärjestön sivujen kautta. Yhdistykset pyrkivät parantamaan eläinten oloja neuvomalla ja kertomalla eläinsuojelusta kansalaisille esimerkiksi tapahtumien, tiedotteiden ja koulutuksen kautta. Lisäksi niillä on tiedossaan vapaaehtoisia ihmisiä, jotka majoittavat kodittomia eläimiä kunnes niille löytyy pysyvä koti. Tätä toimintaa kutsutaan sijaiskotitoiminnaksi. 

Miten kani päätyy sijaiskotiin?

Kysyin rescuekaneista Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksestä. Muista eläimistä vastaava Sari Mäyränpää kertoi, että yleensä kanin omistaja ottaa heihin yhteyttä halutessaan luopua kanista. Luopumisen syitä ovat yleisimmin allergia, pitovaikeudet ja elämäntilanteen muutos, vaikka ainahan ei voi olla varma todellisesta syystä. Valtaosa kaneista tulee lapsiperheistä, kun taas perheet joissa on vain aikuisia adoptoivat kaneja eniten. Mäyränpään mukaan osa ihmistä ostaa kanin harkitsemattomasti, eivätkä selvitä kanin lajityypillisiä tarpeita. Myös pentutehtailu on näkyvissä.

Koditon kani sijoitetaan yhdistyksen sijaiskotiin. Sijaiskodit on valittu huolellisesti, jotta kanin olisi mahdollisimman mukavaa odotella pääsyä vakituiseen kotiin. Sijaiskodin valintaan vaikuttavat kodissa jo olevat lemmikkieläimet. Pesulta tuleva kani on aluksi eristettävä kaikista muista eläimistä, sillä ei ole varmaa kantaako se jotain tarttuvaa tautia. Sijaiskodissa jo mahdollisesti eläviä kaneja ei siis riskeerata. Lisäksi kanin majoittaminen koiralliseen tai kissalliseen kotiin ei aina ole fiksua. Pesu vaatii sijaiskodilta kanille mahdollisuutta riittävään vapaana oloon. Sijaiskodin on oltava luotettava, pidemmäksi ajaksi sitoituva ja hyvin tavoitettavissa.

Kani saattaa viettää sijaiskodissa jopa kaksi vuotta. Parhaissa tapauksissa puhutaan viikoista tai kuukausista, mutta yleensä uuden kodin löytymiseen menee puoli vuotta. Tavanomaisena vuonna Pesun kautta kulkee Mäyränpään mukaan 10-20 kania. Nuoret urokset ja parina kotia etsivät odottavat yleensä kotiaan pidempään. Kysyntää on naaraskaneille nuoren (leikatun) uroksen kaveriksi sekä vanhemmille uroksille leskinaaraiden seuraksi. Pesu leikauttaa kaikki kanit ennen kuin luovuttaa ne eteenpäin, joskin vanhempien naaraiden kohdalla harkitaan onko leikkaus liian riskialtista.

Olivia

Kuinka kaneille valitaan kodit?

Mäyränpää on itse mukana valitsemassa kaneille koteja. Halukkaan kaninhankkijan on ensin soitettava hänelle. Henkilöä haastatellaan ja mikäli kuulostaa hyvältä, hän saa tilaispäiskodin numeron. Kun tilaispäiskodistakin on haastateltu kanin hankkijaa ja yhä vaikuttaa hyvältä, kania voi tulla katsomaan. Yleensä kania ei saa ensimmäisellä tapaamiskerralla mukaansa, pitkän matkan takia voidaan tehdä poikkeus. Siinä tapauksessa on keskesteltu paljon ja kanin pysyvän majoittamisen täytyy olla varmaa. Tilapäiskoti saa siis kieltäytyä luovuttamasta kania ehdokkaalle, joka ei vaikuta kanille hyvältä kodille. 

Kanin hankkimiseen ei tarvitse aikaisempaa kanikokemusta. Tulevan kodin on kuitenkin pystyttävä tarjoamaan kanille jatkuva liikkumamahdollisuus, Mäyränpää huomauttaa ettei kolmen tunnin iltajuoksentelun tarjoaminen riitä kanille liikunnaksi. Lisäksi kaneja ei luovuteta yksineläjiksi, vaan niillä täytyy olla kanikaveri tiedossa. Kanikohtaisesti huomioidaan luonnollisesti myös muut tekijät kuten stressaako kani esimerkiksi lapsia tai koiria. 

Notte kyselee kuinka voi auttaa. 

Kuinka voin auttaa?

Rescuekaneja (ja muita eläimiä) voi auttaa monella tapaa. Yhdistykset pyörivät lahjoitusvaroin, ja ottavat mielellään vastaan esimerkiksi ylimääräiset kanitavarat, joita kaniholistien nurkissa välillä pyörii. Tietysti yhdistyksiä voi tukea myös rahallisesti ostamalla kannatustuotteita, maksamalla jäsenmaksun ja muuten vain lahjoittamalla rahaa. Kannattaa tutkia oman alueen eläinsuojeluyhdistyksen kotisivuja ja löytää sieltä oma juttunsa. Mukaan voi lähteä monella tapaa, yhdistyksissä ei koskaan ole liikaa aktiivisia. 

Mäyränpää kuvaa parhaiksi hetkiksi työssään sen, kun näkee kanin onnellisena uudessa pysyvässä kodissa. Tai kun uudesta kodista tulee hienoja terveisiä ja kanin kuulumisia.

Kanihullun tyylibloggaus

Huvittelin viikonloppuna katselemalla kaniholistille sopivia juttua (kyllä, aloitin myös neljät valjaat, tulossa on!). Pinjan kanssa ulkoiltiin parvekkeella, kovasti se haisteli kevään tuoksuja. Piku oli myös olohuoneessa sylissä katsomassa telkkaria ja kovasti siinä kiipeili ja haisteli. Olkkarissahan se ei saa vapaana olla, mutta pitihän sen saada olla siellä missä kaikki muutkin. Hienosti retkotti sylissä selälläänkin käpälät kohti kattoa :D

Mutta niin, katselkaapas millaisia juttuja esimerkiksi ikkunashoppailin näytön kautta. Aikasta söpöä.

Sisustustarroja hyllyn päällä.

Kanikello

Muki!

Kortteja

Rannekoru

Erilaisia kanimaisia kännykänkuoria

Lopuksi kanimaisia kynsitarroja

Kuten huomaatte, kanimaisuuden ja shoppailun voi yhdistää. Tavaraa olisi ollut vielä paljon enemmänkin. Itse en tosin aio hankkia enempää kanimaista sisustusta tähän kämppään, mutta onhan tällaisten ihanien verkkokauppojen selailu ajanvietettä. Ja ennen kuin kukaan kysyy, missä näitä juttuja on myynnissä. Menkääpä tsekkaamaan Not on the high street press centre. Kyseessä siis brittiläinen verkkokauppa, josta löytyy ties mitä ihmiselle ja lemmikeillekin. 

PS. Kyllä me Pinjan kanssa shoppailtiinkin yhdestä verkkokaupasta. Pinjalle sieltä on tulossa vähän lelulaatikon täytettä :D (Pinja tosin täyttää lelulaatikon menemälle sinne itse)

Yleensä käytän bloggauksissa vain omia kuviani. Tässä bloggauksessa kuvat luonnollisesti verkkokaupasta.