Jäniinin hyppykoulu #2

Jäniinin hyppykoulu kaipaa lisää oikeita esteitä. Ei siis kirjakasoja, vaan jotain parempaa. Kerroin jo aikaisemmin, että miehen isä teki Pinjalle toisen esteen (mulla on siis yksi pystyeste). Este jäi kuitenkin sinkilöitä vaille kun en löytänyt sinkilöitä mistään kaapista, vaikka meillä niitä varmasti oli. Tänään sitten lopulta naputtelin sinkilät paikoilleen. 

Mittanauhan kanssa katselin sinkilöille sopivat paikat. Johtimet on tuolleet vastakkain, kun katsoin samalla kumpaakin sinkilöiden oikeat paikat.

Tähän tulee siis puomit vinoon ja pystyyn. Pysty on korkeimmillaan 50 senttiä, eli saa kivasti korkeuttakin esteeseen jos haluaa. Tuossa viistojen korkeimmassa kohtaa on korkeutta 33 senttiä. Oikein hyvä este siis treenat helppoja ratoja - siitä saa tavallisen pystyn tai sitten viiston. Viistossa on vielä väliä kummasta suunnasta tulee, voi olla toisinpäin haastavampi. 

Kerrostalossa kun asutaan, naapureita varmasti ilahdutti että hakkasin noinkin monta sinkilää eteisen lattialla. Ihan eivät riittäneet, täytyy käydä Bauhausissa noutamassa lisää. Suunnittelin myös kummankin esteen maalausta, mutta täytynee jättää se maalla tehtäväksi. Ehkä en vielä muuta parveketta maalaamoksi. Maalaisin kuitenkin vahingossa seinään tai lattiaan.

Tuolta se sitten näyttää. Lätkin vain noita pystyesteen puomeja tuohon kuvaa varten, niin ei riittänyt koko esteeseen yhtäaikaa puomit. Puomien askarteluakin on siis tiedossa tässä joku päivä. Nuo johtimet ei ole mitkään kauneimmat, mutta ne on jämälaudoista tehdyt ja toimivat :D

Pinja muuten debytoi 11.10. Puotinharjussa estekisoissa. Näillä näkymin ainakin oltais tulossa. Lähdetään avoimin mielin koittamaan miltä kisaaminen tuntuu. Enpä edes muista milloin viimeksi olen kisoissa hypyttänyt kania. Jonsun vikat estekisat, koskahan ne oli? Monta vuotta sitten. 

Loppuun vielä yksi valjaskuva. Tämä setti lähtee tilauksesta etiäpäin :)

Valjassettejä

Ompelupäivät ovat jotain niin ihanaa. Ja se tunne, että saat jotain aikaan. Nämä oli jo aikasemmin aloitettuja valjaita, jotka tänään ompelin loppuun. Kaikki hihnat ja valjaat tilauksesta tehtyjä.

Kolmiorengas, aika kätevä!

Ankkurivaljaat, koko M.

Hopeatassuvaljaat ja hihna -setti.

Tassut kiiltelee. 

Sydänvaljassetti. 

Ihania sydämiä <3

Tutut valjaat sai hihnan kaverikseen.

PS. Hihnojen värivalikoiman päivitys on tuloillaan. Kohta siis näätte mitkä kaikki värit onnistuu :)

Pupun pajahaaste #2

Valjaat sai poseerata.

Vietin tänään laatuaikaa kamerani kanssa. Ihan ensimmäisellä oikealla valokuvauskurssillani olin. Ja huomenna vielä jatkuu. Oli ihan tosi kivaa päästä katsomaan miten ammattilainen kuvaa ja rakentaa studion luovasti ties mistä. Yhtä kivaa tietysti oli päästä itse rakentamaan kuvauspaikkaa ja kokeilla erilaisia juttuja. 

Jos joku nyt puputtaa, ettei tämä ole valokuvaus- vaan kaniblogi, niin eipäs hätiköidä! Minä nimittäin kuvasin valjaita. Mietittiin opettajan kanssa esimerkiksi miten saada kuosien kuviot näkymään hienosti. Sitten kun sai vielä vinkkejä opettajalta tyyliin, "koita laittaa tähän joku valkoinen, niin valo tulee paremmin", ja sitten teippailet kangasta ja paperia ties mihin.

Minä ja kamera emme aina puhu samaa kieltä, mutta laatuajan viettäminen kameran kanssa on kyllä kivaa!

Pupun pajahaaste

Pupun pajahaasteen osassa kaksi valokuvataan. Aiheena on kanin omistajan arki. Kuvaa siis viisi arkista kuvaa kaniisi ja sen hoitoon liittyen. Tee niistä kuvapostaus, jossa saa tietysti myös kertoa kuvista ja arjesta, tai olla kertomatta. Ihan miten itse haluaa kuvat blogata. 

Aikaa on lokakuun loppuun eli 31.10.2014 asti.

Tässä vielä jokaisessa Pupun pajahaastessa pätevät säännöt:

1. Haasteessa on ideana tehdä haastetta vastaava juttu, joka voi siis olla käsityö, askartelu, piirros tai mitä nyt milloinkin on.

2. Ilmoita tämän bloggauksen kommenttikenttään osallistumisesi. 

3. Oman tuotoksesi saat blogata blogiisi haasteen aikana milloin haluat. Kun olet blogannut, lisää bloggauksen osoite tämän bloggauksen kommenttikenttään, niin huomaan varmasti käydä katsomassa.

4. Toivon, että mainitset bloggauksessasi Pupunpaja-blogin, koska haaste on täältä lähtöisin.

5. Haasteelle on myös oma logo, jota saat käyttää bloggauksessasi halutessasi.

6. Kun haasteen aika on kulunut umpeen bloggaan oman toteutukseni haasteeseen. Samalla jaan linkin jokaiseen haastebloggaukseen, joten jokainen osallistuva blogi tulee mainittua :)

7. Vaikka osallistut tähän haasteeseen, se ei tarkoitat, että sinun on osallistuttava kaikkiin Pupun pajahaasteisiin. Eli jokainen haaste on oma juttunsa ja vapaasti valittavissa mihin niistä lähtee mukaan. 

Nyt vain kaikki valokuvailemaan ja bloggausta kehiin. Lupaan käydä lukemassa jokaisen haasteeseen vastanneen bloggauksen ja jättää jälkeeni kommentin :)

Virkattu kani

Pupupajailin eilen. Sain nimittäin hurjan inspiraation virkata kanipehmo. Idea tähän syntyi Facebookin kaniryhmässä, johon linkattiin kuva oikein kauniista kanipehmosta. (Kuva tuolta linkistä, en laita tähän, kun ei ole minun kuvani). 

Tein tupsun hännäksi.

Ohjetta tuohon kaniin ei ollut missään. Kaninvirkkausinnostus oli nyt niin suuri, että ohjeen puuttuminen oli vain riemu - jee, pääsen keksimään itse miten tämä tehdään.  Minä tykkään yleensäkin neuloa ja virkata ilman ohjetta, koska soveltaminen on kivaa. Yleensä katson ohjeista vain raamit ja lähden soveltamaan. 

Kani vieraili Pinjan piilopaikassa.

Vaikeimmat kohdat oli pään kuvio ja muoto ja käpälien kiinnitys fiksusti. Takakäpälät tuli liian eteen ja pököttävät, ei tuollaiset kivat kuin mallikanilla. Valkoinen lanka oli liian ohutta, mutta eihän sitä inspiraation vimmassa voi odottaa että pääsee kauppaan ostamaan paksumpaa. Lisäksi mistään ei löytynyt mustaa lankaa, joten silmistä tuli harmaat. Ihan hyvä siitä tuli kuitenkin noin yhden illan nykäisyksi. Tuli katsottua vähän normaalia enemmän tosin telkkaria, koska jotainhan sitä piti katsoa kun virkkasi ja varsinainen katsottava loppui ennen kun kanilla oli jalat. 

Silmistä tuli haaleat.

Pupu on melkein yhtä iso kuin Pinja. Kuvasin nuo ruokakuppikuvat laittamalla kanin Pinjan häkin ovelle. Pinja katseli kauampaa kuvaukset ja kun laitoin kameran pois (eikä enää saanut todistusaineistoa) se pinkaisi virkatun kanin kimppuun, kaatoi sen selälleen ja hyppäsi sen päälle. Sitten se meni istumaan häkkiinsä ja aloitti turkkinsa pesun, ihan kuin ei olisi ollut äsken yhtään ilkeä ruokakupillaan vierailleelle. 

Pinjan aamupalan jämät oli vielä kupissa.

Nyt täytyy haalia paremmat langat ja tehdä seuraavia versioita, jotka onnistuvat todennäköisesti paremmin. Haluan koittaa erivärisiä kaneja. Aloin jo pohtimaan miten virkata leijonanharjas... 

Kuinka säilöä suursäkit kauniisti

Mennäänpä hyllypolitiikkaan. On mielenkiintoista, miten eri ihmiset säilövät kanien tarvikkeet. Riippuu tietysti myös siitä montako kania eli miten paljon tavaraa niillä on. Ja asuvatko kanit sisällä vai ulkona. Meillä jänis ja jäniksen omaisuus ovat kaikki makuuhuoneessa, jossa hyllytilaa on muutenkin tosi vähän.  Kanin ruoka- ja häkkihuoltofirma pyörii silti näistä vaatekaapeista.

Pienet hyllytilat sisällä antavat naapureille mahdollisuuden arvausleikkiin. He voivat katsella, kuinka säilön verkkovarastossa heinäpaalia ja puupellettisäkkiä. Siinäpähän miettivät mikä eläin meillä on. Rodo-säkistä voi tietysti lyödä arvauksensa lukkoon. 

Rodon Rabbit Breederin säkki ja säilytyslaatikko.

Pinja syö Rodon Rabbit Breederiä, lähinnä siksi, että se on suomalainen pelletti. Ja mitä tuota vaihtamaan, kun kani tykkää ja pysyy kunnossa. Ostan pelletin kymmenen kilon säkissä ja siitä sitten pieni jänis syökin hetken. Kaadan säkistä ruokaa aina muovilootaan, ja vien lopun säkistä verkkokomeroon. Muoviloota on puolestaan vaatekaapin alahyllyllä, poissa silmistä. 

Toisessa vaatekaapissa meillä on piilotettuna kaksi laatikkoa lisää. Ylemmässä on puupellettiä vessaan. Ostan sitäkin säkin ja kaadan aina laatikon täyteen. Ei sitä isoa puupellettisäkkiä voi oikein säilyttää kerrostalokaksiossa fiksusti. Alemmassa harmaassa laatikossa on heinää. Meillä on heinä aina pidetty muovilaatikossa ja sieltä sitten täytän Pinjalle heinähäkkiä. Se säilyy tuolla ihan hyvin, vaikka onkin kansi kiinni. Lisäksi se ei tuolta niin kauhesti pölise, mikä on ihan hyvä juttu, kun säilytyspaikkana on vaatekaappi. Kuten huomatte, se on hengarikaappi, jossa roikkuu minun paitani ja mekkoni. Alla on sitten kaninvarasto :D 

Kanitytön vaatekaappi.

Mitä tulee noihin vaatekaappeihin. Pinja tietää, kummassa kaapissa on heinää ja kummassa Rodo-laatikko. Kun avaan vaatekaapin oven ja alan etsiä paitaa, pitkäkorva on hetkessä tsekkaamassa olisiko laatikossa kansi auki tai alahyllylle tipahtanut jotain. Aamuisin ja iltaisin - kun Pinjalla on raksuaika - vaatekaappia on mahdotonta avata ilman, että Pinja aloittaisi rallin kaapin ja ruokakupin välillä. Se juoksee muutaman kierroksen ja sitten se jää istua napottamaan ruokakuppinsa eteen. Turha siinä sitten sanoa, että etsin vain paitaa. Pinjan mielestä aloitan kanin ruokintaa, koska avasin ruokakaapin oven.

Puupellettilaatikko ja lapio.

Häkin siivousta

Minulta on toivottu bloggausta meidän kaniarjesta. Mikäs sen arkisempaa kuin siivoaminen. Tervetuloa siis seuraamaan, kuinka meillä siivotaan!

Pinjan häkki ovi avoinna.

Pinjallahan on taikakuutiohäkki. Vasemmassa alareunassa yksi pala, joka aukeaa ja Pinja pääsee kulkemaan häkistä ulos ja sisään. Arkisessa siivouksessa vedän vessan tuosta kulkuaukosta ulos siivottavaksi. Kohtuullisen iso vessa pienelle kanille, niin ei se sitä kovin märäksi saa. En siis ihan joka päivä sitä siivoa, kahden tai kolmen päivän välein. 

Vessan siivoan ihan tavallisella lasten hiekkalapiolla. Märät pois ja puhtaita puupellettejä tilalle. 

Häkin siivousluukku. 

Totaalista perusputsausta (ja yhteistyöhaluttoman kanin häkistä pyydystämistä) varten häkistä voi avata myös oikean yläkulman. Tämä on kätevä, kun haluaa yltää häkin peränurkkaan. Tokihan häkkiä voi myös liu'uttaa pois paikaltaan, mutta sen teen lähinnä silloin kun vaihdan matot. Häkin alla on muuten eteisen kumipohjainen matto ja sen päällä nuo kaksi räsymattoa. Kumipohja estää häkkiä liukumasta laminaatilla, ja jos Pinja kaataisi vaikka vesikuppinsa niin ei olisi heti laminaatilla vedet. 

Matto on harjattu. 

Mattoa harjailen välillä tuollaisella harjalla, niin saan isoimmat heinänpätkät ja karvakasat häkistä pois. Meidän imuri menee heti tukkoon, jos yrittää häkkiä imuroida, joten siitä ei ole tähän apua.

Kuvissa näkyvässä muovilaatikossa on puhdasta puupellettiä. Lapioin sitten tuolta laatikosta vessaan puhdasta, kun ensin on likaiset lapioitu pois.

Heinää. 

PS. Käytiin maalla viikonloppuna, ja sain kaksi pussia omalta pellolta kuivattua heinää. Ihan Pinjaa ajatellen kuivattuja ovat. Näyttivät ainakin ulospäin hyviltä, täytyypä testailla mitä neiti Jänes tuumaa.

Tuuli tuule...

...sinne missä pupuseni on, leiki hetki hänen hiuksillaan. 

Tiesin, että tämä päivä tulisi vastaan. Muutaman hetken olen myös osannut valmistautua siihen, että se tulee piankin. Silti se tulee aina liian aikaisin. Leijonapappani Jonsu muutti paremmille porkkanamaille eilen, 11.9.2014. 

Pupet´s Jonathan, 12.1.2006-11.9.2014.

Jonsu ei ollut käynyt eläinlääkärissä kuin menettämässä miehuutensa, kunnes viime viikolla se oli sinne vietävä. Kani söi huonosti ja papanat löystyivät. Jontulla todettiin hengitystientulehdus ja suurentunut maksa. Se sai antibioottikuurin ja ravintojauhetta. Antibioottikuurissa päästiin viimeiseen päivään, ja se auttoikin, mutta pieni potilas ei jaksanut loppuun asti. 

Kanin kuolema on aina yhtä pysäyttävää. Sitä tuntee ihollaan miltä karva tuntuu, miltä tuntuu pitää sylissä puoltentoista kilon rakkauspakkausta. Muistaminen on kamalinta ja yhtä lailla lohduttavaa; voi sentään muistaa.

Jonsun elämän aikana olen kirjoittanut ylioppilaaksi, muuttanut omaan kotiin, alkanut seurustelemaan, aloittanut ja valmistunut yliopistosta, mennyt kihloihin ja naimisiin. Se on ollut mukana niin monessa asiassa. Nyt se haudattu Noten viereen. Paikkaan, jossa kasvaa pieniä sinisiä kukkia. 

Jonsu, Notte ja iltapala.

Tassuja, töpöjä, pitkiä korvia ja pulleita massuja

Pienessä kuvassa Notte 2kk. Isossa kesä 2005, eli Notte on vuoden.

Ensimmäinen kanini Notte muutti minulle kahden kuukauden iässä syyskuun alussa 2004. Siitä on nyt kymmenen vuotta, ja sen kunniaksi kaivelin kuva-arkistojani ja julkaisen nyt muutaman kuvan näiden kymmenen vuoden ajalta. Havahduin arkistoja penkoessani, että iso osa vanhoista kanikuvista ei edes ole minulla, vaan vanhempieni luona.

Ensimmäinen kani

Syyskuu 2004. Notte 2kk. 

Ensimmäinen kanikesä

Lyyti muutti meille 2005.

Kaniystävyys

Nurmikolla on hyvä olla. Kesä 2005.

Rakkaus ensisilmäyksellä

Jonsun eka ilta kotona, 2006.

Lyyti kuoli 2006, ja ehti olla meillä vain vuoden. Notte tarvitsi kaverin ja tutulta kasvattajalta meille muuttu pörröinen poika.

Kuva, joka saa minut hymyilemään

Olivia ulkoilee.

Olivia muutti meille löytöeläintalosta sijaiskotiin 2006 ja jäi sitten pysyvästi meille.

Arkinen kanikuva

Notte ja Jonsu heinästää. Syksy 2009.

Lötköttävä kani

Jonsun kesäloma 2010.

Kanien leikkejä

Kuvaajaa sohitittiin vessapaperitollolla 2010.

Söpöydessään hirvittävä

Karvakorvan taisteluilme.

Nukkumatyyli

Pumpulipepun päiväunet.

Olivia kuoli kohtusyöpään 2010 elokuussa. Notte kuoli 2010 jouluna. Jonsu jäi ainoaksi kaniksi hetkeksi.

Muikulakala

Jänö 2kk ja eka ilta kotona.

Hörökoova seikkailija

Syksyllä 2011.

Pupu purkissa

Viemärirotta?

Siinä jotain kuvia vuosien varrelta. Olen tehnyt paperistakin kuvakansiota kaneista, sieltä skannailin pari ensimmäistä kuvaa teille iloksi. 

Kuivaa kanille hedelmiä ja vihanneksia

Kanille voi kuivata monenlaisia hedelmiä ja vihanneksia. Kuivaus olisi yksinkertaisempaa kuivurilla, tai edes kiertoilmauunilla. Minä kuivaisin uunilla ilman kiertoilmaa omenaa ja porkkanaa. Banaaniakin koitin, mutta pidin sitä liian lyhyen aikaa uunissa ja pilalle meni. Yritin loppukuivausta ilman uunia kuten omenalla ja porkkanallakin tein, vaikka banaanin pitäisi olla uunissa pidempään. Banaanin kuivaamiseen kasvikuovuri olisi kyllä hyvä.

Omenan kuivaaminen

Kotimaiset omenat olisivat parempia kuivata kuin ulkolaiset omenat. Ihan jo, koska ne ovat puhtaita torjunta-aineista ja pienempiä. Kotimaista omenaa ei tarvitse kuoria. Itselläni oli nyt kuivattavana ulkomainen omena, joten kuorin sen.

Omenasta poistetaan ensin kota omenaporalla. Sen jälkeen se siivutetaan veitsellä ohuihin siivuihin (noin puoli senttiä). 

Siivut levitetään leivinpaperin päälle. Leivinpaperi on uuniritilällä. Ilmeisesti peltikin kävisi, mutta itse käytän tässä ritilää. 

Laita tämän jälkeen omenat uuniin. Lämpö ei saisi olla 50 astetta kuumempi, etteivät omenat ala paistua. Mikäli kuivaat tavallisessa uunissa, jätä uuninluukku raolleen (joku kauha oven väliin). Uunissa omenoiden on oltava useampi tunti. Itse pidin neljä tuntia käännellen niitä välillä toisin päin, sen jälkeen jätin ne vielä huoneenlämpöön kuivumaan. 

Omenoita voi kuivata myös saunan lämmössä tai ihan huoneenlämmössä, mutta näitä en ole testannut. Huoneenlämmössä kuivatessa omemat ripustetaan naruun roikkumaan, näin niitä ei tarvitse käännellä. Kuivumiseen menee kahdesta kolmeen päivää.

Näistä tuli tosi hyvänmakuisia. Täytyy kuivata lisää, koska söin jo kaikki. Siis minä söin, kyllähän Pinjakin vähän söi ja tykkäsi, mutta nää oli vaan liian houkuttelevia ja hups. 

Porkkanan kuivaaminen

Porkkanan kuivaaminen ei sinällään ole kovin hyödyllistä kanin näkökulmasta. Porkkana säilyy kuitenkin tuoreena hyvin ja siitä on kanille paljon enemmän hyötyä tuoreena järsittävänä, kuin kuivana lastuna. Pienenä herkkuna kuivattua porkkanaa voi kuitenkin käyttää. 

Porkkanan voi raastaa karkeaksi raasteeksi, tai vetää kuorimaveitsellä ohuita siivuja pitkittäin. Itse kuivasin jälkimmäisellä taktiikalla. 

Siivut levitetään leivinpaperin päälle ja laitetaa uuniin. Lämpötila maksimissaan 50 astetta, ja uunin luukku raollaan, jos käytössä ei ole kiertoilmauunia. 

Ritilällä ennen uuniin menoa.

Porkkanalastut kuivuvat nopeammin kuin omenat. Pidin näitä yhtä kauan uunissa kuin omenoita (neljä tuntia), jonka jälkeen ne olivat vielä yön yli kuivumassa huoneen lämmössä. Aamulla oli aikalailla kuivaa tavaraa. Porkkana kutistuu tosi paljon kuivuessaan. 

Kuivaa porkkanaa.

Lopuksi vielä kuva, jossa porkkanat ja omenat on uunissa. Meillä ainakin uunissa 50 astetta oli pienin mahdollinen ja siksi vähän epäilin että mitenhän tuo lämpiää jos en väännä tehoja siihenkään. Suurimman osan aikaa uuni vähän pienemmällä kuin 50. Pari kertaa käänsin 50 asteeseen ja annoin uunin lämmittää itsensä siihen. Huomatkaa puukapusta luukun välissä.