30.7.2015

Kastraatio

Muumille koitti kastraatio aikaisemmin kun odotimmmekaan. Olin siis aikasemmin soitellut eläinlääkäreihin ja todennut, että tosi moni oli kaneista tietävä oli lomalla. Heinäkuu mikä heinäkuu. Sain varattua ajan elokuun lopulle. 

Soitin kuitenkin vielä maanantaina Johanna Rauliolle, koska aikaisemman soittelun perusteella tiesin, että hän palasi sinä päivänä lomaltaan. Raulio sitten totesi että huomenna (tiistaina) olisi kyllä aikaa, pystytkö tuomaan kanin silloin. Olin että joo, kyllä me otetaan se huominen aika. 

Tiistaina pakkasin Muumin boksiin puhtaan pyyhkeen kera. En laittanut heinää, kun ei se sitä kuitenkaan menomatkalla söisi ja takaisin tullessa uniselle kanille on parempi, ettei tarvi maata heinissä. Pistelevät vielä leikkuuhaavaa semmoiset. 

Saavuimme Muumin kanssa lääkärin odotushuoneeseen hyvissä ajoin. Ensin täytettiin Muumin ja minun tiedot koneelle. Sitten Muumi punnittiin hienolla vaa'alla, jossa kani pystyi istumaan (ilman boksia). Muumi painoi 1,838 kiloa. Vaaka antoi oikeasti noin tarkan luvun! 

Kysyin eläinlääkäriltä Muumin silmäkulmasta, josta siis sen veli on purrut palan pois. Lääkäri vilkaisi nopeasti, että hyvältähän tuo näyttää, tuskin siinä mitään erikoisempaa on. Sanoi kuitenkin että katsoo tarkemmin kun kani on unten mailla sitäkin. Unohtui kuitenkin Muumia hakiessa koko silmäjuttu kysyä. No, se olikin vaan semmoinen varmistuksen varmistus, terveeltähän se näyttää.


Sen jälkeen eläinlääkäri pyysi minua pitämään Muumia pöydällä ja kuunteli stetoskoopilla sen sydämen. Terve sydänhän siellä sykki. Sitten minua pyydettiin pitämään vielä tiukemmin kiinni, sillä lääkäri aikoi pistää Muumille pyllyyn unilääkkeen. Varoitteli, että jotkut kanit hyppää tosi korkealle piikistä, että pidä tiukasti kiinni. 

Pah, Muumi ei korvaansa lotkauttanut, istuskeli vaan ja katseli uteliaana ympärilleen. Tuskin edes huomasi että sitä pistettiin. Lääkäri nosti Muumin boksiinsa ja sovittiin, että tulen aikaisintaan puolen toista tunnin päästä sitä hakemaan. 

Menin parin tunnin päästä Muumia hakemaan, jolloin se oli jo tassuillaan istumassa ja katseli uteliaan uneliaasti ympärilleen. Lääkäri kertoi, että oli vaihtanut Muumille puhtaan pyyhkeen boksiin, kun vanhassa oli pissat (kaikkea se kani ehtii matkalla lääkäriin). Sanoi, että saadaan pitää se puhdas pyyhe. Näin Muumi sai sitten se puhutun oman kaivelupyyhkeensäkin sitten, ja oikein Coca-Cola Trademark :D

Muumi oli jo lääkärissä syönyt vähän kanien herkkukeksiä, jota ne oli joutessaan sille tarjonnu. Kotiin tultua se joi ja meni sitten häkin nurkkaan nukkumaan loput pöhnät pois. Kun parin tunnin päästä ruokin kanit, niin Muumi nousi ja tuli iloisesti syömään niin kuin aina. Samalla huomasin et mattoon kohtaan missä se makasi oli jäänyt veriläntti. 

Eikun vaan kani syliin ja housuja tutkimaan. Haavasta vuoti vähän verta ja nyt alkoi jo hirvittää. Laitoin Muumin takaisin syömään ja soitin eläinlääkärille. Raulio vakuutti minulle, ettei pieni vuoto ole vakavaa, ja loppuu kyllä varmasti. Huh, minä jo mietin et pitääkö tässä yötä vasten kiitää lääkäriin. 

Aamulla haava ei enää vuotanut ja Muumi jaksoi jo elvistellä Pinjallekin kalterin läpi ihan omana itsenään. Kuten Instagrammia seuraavat jo tietävätkin, Muumin mielestä tulehduskipulääke on herkkua. Kaksi kertaa päivässä se sitä saa kolmen päivän kuurin. Ja aina maiskutetaan oikein :D

Kotona taas!
Pahoittelut kuvien laadusta. Unohdin ottaa järkkärin mukaan eläinlääkäriin. Kännykän kamera on surkea. 


29.7.2015

Hesyn eläinkeskus

Kanin jaloittelualue oli päällystetty räsymatoilla. Kelpaa spurttailla!

Kuten edellisestä bloggauksesta kävi ilmi, kävin Hesyn eläinpuodissa ja eläintalossa katsomassa eläimiä. Nyt seuraa eläintalo-osio, jonka rajasin viime bloggauksesta pois. Eläintiloja minulle esitteli Hesyn eläintenhoitaja Leena, joka vastaa myös kaniasioista.

Eläimen saapuessa Hesylle se sijoitetaan ensin pariksi viikoksi karanteenitiloihin. Kissoille ja kaneille on omat karanteenitilat. Löytöeläimenä tuleva eläin kun voi olla jotenkin sairas tai kantaa esimerkiksi loisia, eikä muiden talossa asuvien eläinten terveyttä tietenkään riskeerata. 

Hesyn läpi kulkee kaikkein eniten kissoja, mutta hämmätykseni sain kuulla kanien olevan toiseksi yleisin eläinlaji.  Käytännössä Hesyn eläintilossa on aina vähintään yksi kani asumassa. Vuodessa kaneja kulkee eläintalon kautta noin 20 kappaletta.

Eläimiä Hesylle tulee eniten heitteillejätön tai huostaanoton kautta. Mutta osa eläimistä tulee myös niin sanottuna sosiaalitapauksina. Tämä tarkoittaa, että eläimen omistaja esimerkiksi sairastuu vakavasti, eikä pystykään enää hoitamaan eläintä. Tällöin Hesy voi ottaa eläimen eläintaloon asumaan ja etsiä sille uuden kodin. 

Kissavanhus asui kanin naapurissa.

Karenteenitilojen lisäksi kissoilla oli erillinen tila, jossa kissojen asunnot olivat hieman isompia. Siellä pidetään kissoja, jotka tarvitsevat rauhaa, esimerkiksi eivät siedä toisia kissoja. Tai kissoja jotka ovat tosi arkoja ja joita eläintenhoitajien on sosiaalistettava ennen pysyvään kotiin muuttoa. Varsinaisessa kissatilassa, jossa asuvat omaan kotiinsa muuttovalmiit kissat, asunnot ovat hieman pienempiä. 

Kissat asuivat siis omissa kopeissaan, joissa oli tasoja ylöspäin ja käytävälle lasiseinä. Kissat pääsevät kiipeilemään kopissaan tasolta toiselle. Moni kissa nukkuikin ylätasolla pötköttäen kun kävin katselemassa niitä. Eläintenhoitajat pitävät vuorotellen jokaista kissaa vapaana, joten pelkkään koppiin ei ole tyytyminen. Ikkunat oli verkotettu niin, että ikkunoita voi pitää auki ja kissa saa istua ikkunalaudalla, ilman riskiä karkaamisesta. Kissaystäviä ei eroteta, kun ne tulevat eläintaloon, vaan kissat saavat asua yhdessä jos tulevat keskenään toimeen.

Kissa asuntonsa tasolla, lasin läpi otettu kuva.


Vierailuni aikaan Hesyllä oli kaksi kania talossa. Toinen oli vasta edellisenä iltana tullut ja asui kanien karanteenihuoneessa. Se on selvästi sairas ja sitä oltiinkin viemässä samana päivänä lääkäriin. Eläintenhoitaja toivoi minunkin käyntiäni niin, että ehtii varmasti viedä kanin sen jälkeen  sille varatulle ajalle.

Asuntonaan kanilla oli iso tehdashäkki, joka oli auki. Kani saa jaloitella huoneessa aina kun liikennettä ei ole liikaa ja ovea pystytään pitämään kiinni. Ihan yhtä hyvät loikkamahdollisuudet siis kuin Pinjallakin itsenäiseen ulkoiluun.

Varsinainen kanien huone oli vanha yksiö. Jos kaneja olisi useampia tilaa rajattaisiin aidalla niin, että jokaisella olisi oma aitaus. Nyt kun kaneja oli vain yksi, sillä oli käytössäään puolet asunnosta eli ruhtinaalisesti juoksutilaa. Asunnon toista puolta asutti vanha kissa. Kissa ei oikein nähnyt eikä kuullut, joten eläintenhoitajan mukaan he olivat halunneet sijoittaa sen huoneeseen, jossa se voi liikkua tasaisella lattialla. Lisäksi nurkassa oli häkki, jossa asui neljä rottaa. Kani tai rotat eivät vanhaa kissaa kiinnostaneet (ja siinä oli toki korkea aita välissä).

Kani pääsi yksiön keittiöön.


Leikatulla uroskanilla ei ollut nimeä. Se oli löydetty hylätystä kuljetusboksista ulkoa ja päätynyt siten Hesylle. Koska kani oli varattu uuteen kotiin heti kun se oli Hesylle tullut, eläintenhoitajat eivät olleet nimenneet sitä. Uusi koti saa sitten tehdä sen. 

Hesyn kanivastaavalla on itselläänkin kaneja kotona ja hän tiesi kaneista valtavasti. Hän piti tärkeänä, että ne saavat jaloittelutilan, eivätkä joudu istumaan häkissä. Hän myös korosti kaniystävän tärkeyttä. Hesyltä kanit luovutetaan aina kahdestaan tai kotiin, jossa on kanikaveri odottamassa tai pian tulossa.

Kissojen tietolappuja.


Eläinten kierto on Hesyllä aika nopeaa. Kissat ja kanit eivät yleensä joudu asumaan suojalla kovinkaan kauaa sen jälkeen kun ovat valmiita muuttamaan omaan kotiinsa. Jos Hesyltä haluaa kanin, niin voi etukäteen kertoa heille millaiselle kanille voisi tarjota kodin ja millainen koti olisi tarjota. Tällöin eläintenhoitaja voi soittaa kun sopiva kani tulee suojalle. Tämän takia nytkin suojalla asuva kani oli käytännössä heti varattu kun saapui suojalle.

Kanivastaava myönsi olevansa aika tarkka sen suhteen mihin kotiin kanit heiltä lähtevät. Tuleva koti joutuu kertomaan millaiset olot kanille voisi tarjota ja mitä kaneista tietää. Tämä on tietysti tosi hyvä juttu, jotta eläimet saadaan oikeasti hyviin loppuelämän koteihin.

Kani sai vähän kuvauspalkkaa.


Kaikki eläintaloon tulevat kanit leikataan ja niiden korvaan tatuoidaan X. Hesyllä on kaksi omaa eläinlääkäriä, joista toinen tuntee kanit. Jokainen kani siis käy tarkastuksessa ja madotetaan varuiksi kerran. 

Suojalla asuvat kanit ovat yleensä suhteellisen hyviä käsitellä. Pulleita kyllä, koska kovin moni on joutunut syömään siemensekoitusta. Eläintenhoitaja kertoikin, että he Hesyllä opettavat kanit syömään heinää. Ruokavalion perustaksi korjataan heinä, ja sen lisäksi kanit saavat pellettiä ja tuoretta.

Kaikin puolin kierroksesta jäi tosi hyvä fiilis. Täällä löytökanit ovat hyvässä hoidossa, sillä kanivastaava selvästi osasi asiansa. Huippua, että joku käyttää työtuntejaan opettaakseen kaneille heinän syönnin, tarjotakseen niille mukavat olot jo eläinsuojalla ja tietysti auttaakseen ne oikeasti hyviin koteihin.

Rottapojat olivat niin nopeita, että kuvaaminen oli haastavaa. Häkki täynnä virikkeitä!


Hesyllä kotia etsi myös kaksi punakorvakilpikonnaa.



27.7.2015

Hesyn eläinsuojelupuoti


Kävin viime viikolla Hesyn eläinsuojelupuodissa ja eläinsuojelukeskuksella. Esittelen nyt tässä bloggauksessa puodin ja seuraavassa bloggauksessa eläintilat. Päätin jakaa tämän näin kahteen, ettei tule kauhean pitkiä bloggauksia. 

Hesyllä eli Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä on Itä-Pakilassa talo, jossa sijaitsevat toimisto, eläinsuojelupuoti ja eläintilat kissoille, kaneille, jyrsijöille ja niin edelleen. Koirat eivät majoitu tässä talossa, eli niiden ei tarvitse sietää kissojen ja pupujen läsnäoloa. (Eikä pupujen ja kissojen koiria)


Eläinsuojelupuodissa myydään ihmisten lahjoittamia eläinten tarvikkeita ja Hesyn kannatustuotteita. Tulot käytetään löytöeläinten ruoka-, tarvike- ja hoitokuluihin. 

Puodissa oli kattava valikoima kaikenlaista tavaraa ruokakupeista kuljetusbokseihin. Vessoja, heinähäkkejä, pari tehdashäkkiäkin. Koirille pantoja, hihnoja, kissojen valjaita, vähän kaikkea mitä eläinten kanssa sattuu tarvitsemaan. 

Hinnat ovat tosi edullisia ja myynnissä olevat tavarat hyväkuntoisia. Vaikka siis myynnissä on käytettyä tavaraa, niin ihan käyttökuntoisia ja siistejä ne ovat. 


Olen viime päivinä harmitellut, kun en ole eläinkaupoista löytänyt Muumille hyvää juomakuppia. Kaikki on vääränkokoisia tai niissä on ruma kuva. Vessaakin olen etsiskellyt, kun Muumilla oli vain semmoinen pieni kulmavessa, joka meni tosi nopeasti märäksi.

Tuolta puodista löytyi iso porkkanakuvionen keraaminen kuppi. Parasta tässä on se, että ostin aiemmin tänä vuonna pienen porkkanakupin kirpparilta. Se on ollut Muumilla ruokakippona. Eli löysin ihan samaa sarjaa isomman kupin vedelle! Lisäksi ostin puodista metallisen kupin telineineen. 

Puodista löytyi myös tuo isompi vessa. Laitoin sen Muumille häkkiin ja siirsin pienemmän kulmavessan sieltä eteisen nurkkaan. Näin Muumilla on potta eteisessäkin, kun se kerran pitää eteisen nurkkaa vessana. 


Hintaa näille kolmelle tuotteelle tuli yhteensä kolme euroa. Siis eurolla kipale! Puodissa oli tosin alennusmyynnit kun siellä kävin, joten normaalisti voisi olla vähän hinnakkaampaa. Nyt olisi saanut kuljetusboksin viidellä eurolla ja 120 cm tehdashäkin 10 eurolla. 

Noiden lisäksi ostin kannatustuotteitteista kanipinssin ja kortin. Etenkin tää kortti on tosi hieno, laitan sen seinälle. Tykkään kortin materiaalista, kuvasta, pienistä sanoista, joita siihen on painettu ja tuosta sivutekstistä myös. Ei kustantanut kun kaksi euroa, vaikka on tosi laadukas kortti.



Suosittelen ehdottomasti Hesyn eläinsuojelupuotia, jos Helsingissä liikutte. Tulen varmasti jatkossakin käymään tuolla, oli sen verran hyvä ja siisti valikoima ja hinnat kohdillaan. Parhaiten aukioloajat näkee netistä Hesyn sivuilta. Kannattaa myös muistaa, että Hesy ottaa tarvikelahjoituksia myyntiin, jos itselle on kertynyt kanitavaraa kaappeihin. (Kannattaa myös kysyä paikallisesta eläinsuojelusta tarvitsevatko kanitavaroita, jos ei asu pääkaupunkiseudulla).


26.7.2015

Kanihypyn SM-kisat


Heräsin eilen viideltä ja yhdeksältä olin Turussa. Siitä sitten Maskuun ja myyntipöytää pystyttämään. Kanit jäi kotiin mutustamaan aamupalaa kun lähdin. Kun olin junassa mies soitti, että ei pysty nukkumaan kun Muumi remuaa niin paljon. Muumi on kunnon stalkkeri - oli irrottanut häkin alusmattoa niin, että näki alakertaan katsella Pinjaa. Onneksi tätä ei ole tiedossa enää montaa viikkoa. Muumille on jo varattu aika leikkaukseen ja varoajan jälkeen kokeilen yhdistää kanit. 

SM-kisoissa päivä meni mukavasti vaikkei mukana ollutkaan omaa kania. Repullinen valjaita ja hihnoja sen sijaan oli - kotiinpäin ei tarvinnut moniakaan valjaita tuoda ja hihnojakin meni ihan mukavasti. Myynnin suhteenkin oli siis hyvä päivä, mutta ehdottomasti oli myös kiva katsella kisoja. 


Olisi pitänyt olla myynnissä enemmän M-kokoa ja timanttikuoseja. Timanttikuosit loppui heti, ja M-kokokin loppui kesken päivän. Mulle jäi oikeestaan jäljelle varastoon kokoja XS ja L, ja sitten pari S-kokoa. Suurin osa estekaneista käyttää kuitenkin M-koon valjaita, kun ovat vähintään parikiloisia. 

Oli muuten pakko tänään koettaa miten Muumi hyppää, kun eilisen oli katsellut hienosti hyppääviä kaneja. Hypytin irtona yhtä pientä pystyä eteisessä pari kertaa ja hienosti Muumi hyppäsi. Vähän epäröi ja ihmetteli, mut hyppäsi kyllä. Muumiahan ei voi hypyttää sitten hetkeen kun se käy kastroinnissa, että haavat ehtii parantua. Sillä on siis tiedossa hyppytaukoa, mut voidaan treenailla nyt ennen sitä. 

Palkintopöytäkuvaan päätyi näköjään kanikin.

Tässä vielä muutama kuva kisoista. Palkintoja oli paljon, myös väliluokissa. Lahjoitin itsekin pari valjaslahjakorttia palkintoihin. Kisat kesti niin pitkään etten ehtinyt jäämään palkintojenjakoon. Mulla oli kuuden junaan lippu ostettu etukäteen (kiitos VR:n kesäalet, tuli matka halvaksi), ja silloin oli vielä korkeushypyn SM-luokka menossa kun lähdin. 

Eliitti mutka, eli mutkan SM-luokka ja kisaeste.

Korkeushypyn SM-luokan alkua. 

Korkeushypyssä tehtiin muuten uusi suomenennätys kun Banarama's Arnos Grove hyppäsi 95 cm. Edellinen ennätys oli 90 cm, joka tehtiin tämön vuoden helmikuussa. Maailmanennätys on 105 cm, eli 10 sentin päässä on suomalaiskani nyt siitä. Suomenennätyshypyn voi käydä katsomassa videolta Suomen Estekanien Facebook-sivuilta

24.7.2015

Lemmikkiblogit


Kuinka moni teistä lukijoista on huomannut, että kesäkuussa avautui lemmikkiblogeille suunnattu portaali? Ainakin itse olen kaivannut semmoista jo kauan, muoti-, fitness-, ja lifestyleblogeillehan on esimerkiksi ollut pitkään Indiedaysin ja Suomen blogimedian kaltaisia talleja. 

Hevosblogeille on ollut Blogitalli-portaali ja kesäkuussa sama ylläpitäjä avasi Lemmikkiblogit portaalin. Blogit on siellä jaoteltu koira-, kissa-, ja muihin blogeihin. Kaniblogeja portaalissa on alusta asti edustanut Never forget to smile, joka on kyllä kaniblogien parhaimmistoa. Blogi, jota itsekin luen ja josta tykkään tosi paljon. 



Pupunpaja pääsi Lemmikkiblogien elokuun tähtiblogi -äänestykseen. Mukana on neljä blogia, joista lukijat äänestävät yhden kuukauden tähtiblogiksi. Kuukauden tähtiblogi pääsee elokuuksi mukaan Lemmikkiblogeihin, ja sen jälkeen ehkä varsinaiseksi blogiksikin portaaliin. 

Olen tosi innoissani siitä, että Pupunpaja pääsi mukaan kilpailuun ja toivon, että äänestätte ahkerasti. Olisi niin huippua päästä tähtiblogiksi ja saada mahdollisuus päästä Lemmikkiblogien hienojen blogien kaartiin mukaan! 

Pupunpajan lisäksi elokuun tähtiblogin paikasta kisaa myös toinen kaniblogi, Vauhtihirmut. Olen seurannut blogia pitkään ja tykkään siitä tosi paljon. Kaksi muuta ehdokasta ovat kissablogi ja koirablogi. Vauhtihirmujen kanssa Pupunpajalla on varmasti samoja lukijoita jonkun verran, joten äänet voi vähän jakautua. Mutta toivon, että jos Pupunpaja ei pääse tähtiblogiksi niin Vauhtihirmut pääsisi. Olisi vaan niin hienoa saada Lemmikkiblogeihin toinen kaniblogi. 

Vienosti esitän nyt toiveen,

Kiitän kaikkia äänestäneitä jo etukäteen, tää on niin hieno mahdollisuus et pompin iloloikilla ympäri kämppää kun kuulin et päästään mukaan :D

PS. Viikonlopun bloggaus tulee kanihypyn SM-kisoista. Oon siellä huomenna. Saa tulla juttelee, vaikkei valjaita ostaisikaan :)

22.7.2015

Kymmenen faktaa Muumista


Muumi on asunut meillä pian puolitoista viikkoa. Aika on mennyt kohtuullisen nopeasti ja poika on tuonut meille vauhtia ja siivousta. Ajattelin nyt haastaa itseni ja listata kymmenen asiaa, jotka olen oppinut Muumista näiden kymmenen päivän aikana, jonka kani on meillä ollut.  

1. Muumi käyttää hampaitaan.
Annoin Muumille aktivointipallon häkkiin, että sillä olisi tekemistä kun itse tein töitä ja Pinja oli loikkavuorossa vapaana. Tuolla aktivointipallolla ovat leikkineet kaikki kanini. Edesmennyt kanini Lyyti osasi purra pallon korkkia eli tajusi että ruoka tulee siitä kohtaa ulos. Pinja osaa ottaa korkista kiinni ja hakata palloa lattiaan. Mutta Muumipa otti hampailla kiinni pallon porkkanakuviosta, juoksi pallo suussa ja ravisteli palloa. Pallosta voi tippua iso kasa pellettiä kerralla kun Muumi nostaa pallon ilmaan korkki alaspäin. Mitä hampaiden käyttöä! (hampaita käytetään myös häkin mattoon...)

2. Muumi pitää onkaloista ja kaivamisesta.
Kaikki kanit pitävät koloista. Mutta Muumipa on aloittanut heti projektin eteisen kaapin alla. Se veti sieltä jopa pois miehen juhlakengän, jotta mahtuisi itse paremmin. Se ei siis rikkonut kenkää, vaan veti sen vain pois. Aina kun päästän Muumin vapaaksi se loikkii ensimmäiseksi jatkamaan projektiaan kaapin alla. Tällä hetkellä se on siis hauskempaa kun esimerkiksi juoksentelu, vapaana oloajasta suurin osa käytetään kaapin alla oleskeluun ja mönkimiseen esille ja takaisin piiloon. Jos Muumi löytää viltin, paidan, pyyhkeen tai minkä tahansa kangasmytyn, se alkaa välittömästi kaivaa sitä edestakaisin allaan. 

3. Eteisen nurkka on vessa.
Muumi on siisti kani. Häkissä ollessa kaikki pissat ovat menneet alusta asti oikein, vaikka kasvattajan luona ulkotarhassa varsinaista vessalaatikkoa ei ole ollut. Papanat Muumi tekee häkin vessapäähän. Vapaana ollessaan Muumi ei pääse häkkiinsä, joten se on päättänyt että eteisessa ulko-oven edessä on vessa. Papanat tiputellaan siihen neliömetrin säteelle. Joskus nurkassa on pieni lätäkkökin. Nurkkaan on tulossa pieni potta, jotta pupulla olisi paikka pissalleen. 



4. Muumi työntää nenänsä joka asiaan.
Kun siivoan sen häkkiä, se tuppaantuu mahdollisimman lähelle. Nenä on kiinni kädessäni tai lapiossa. Ilmeisesti nenän kautta hahmotetaan mitä tapahtuu. Kun avaan häkin oven, Muumi on heti kuikkimassa ovella. Kun istahdan eteisessä kaapin eteen, sen alta mönkii kani katsomaan mitä teen. Jos avaan kylpyhuoneen oven, Muumi tahtoo katsomaan mitä siellä on. 

5. Lupsakkuus
Muumi on utelias kun siivoan sen häkkiä, mutta antaa minun tehdä kaiken mitä olen tekemässä. Yksi päivä se oli syömässä pellettejään ruokakupista vinottain niin, etten saanut laitettua täyttämääni vesikippoa paikoilleen. Kosketin sitä takamukseen ja totesin "voitko väistää vähän?". Muumi astui rauhallisesti sivuun juuri sen verran että sain kupin laitettua, mutustaen koko ajan ruokaansa. Pinjaa ei tulisi mieleenkään tuupata takamukseen kesken syönnin.Voisi saada vielä sormille.

6. Heittäytyminen
Nukkua voi sikeästi silmät kiinni pää maassa retkottaen. Siihen asentoon heittäydytään ja takatassut työnnetään ihan taakse. Luppien tapa nukkua. Pinja tekee näin pari kertaa vuodessa, joten nautin että täällä on taas kani joka tekee näin päivittäin.

7. Sylissä on jännää
Muumia on hyvä käsitellä, mutta sylissä se selvästi jännittää vähän. Selällään olo on sen mielestä kurjaa, joten sitä voitaisiin ainakin vähän treenailla. Ei tosin sillä, että olisi mitenkään erityisen ongelmallista käsitellä Muumia, kun päättäväisin ja napakoin ottein käsittelee.

8. Uusia makuja voi maistaa
Muumi on maistellut meillä mansikkaa ja viinirypälettä. Pinja rakastaa niitä ja tulee aina pyytämään kun itse syön. Muumi huomasi, että Pinja saa ja ilmoitti että hänkin tahtoo kokeilla. No, haisteluksi se meni. Mutta pitkän ja huolellisen haistelun jälkeen se söi. Pelletit Muumi syö Pinjaa nopeammin, ja protestoi sitten, että miksi toinen syö ja häneltä loppui ruoka. Enemmän se saa kun Pinja, mutta Pinja syö nykyään hitaasti raksut. 

9. Telkkari on vähän pelottava kapistus
Muumihan on ollut kasvattajallaan ulkokanina. Kokemuksia telkkarista ei siis voi oikein olla. Se saattaa yhtäkkiä hätkähtää ja pinkaista piiloon, kun telkkarista kuuluu jännä ääni. Mutta onneksi herra on niin utelias, että tassuttelee kohta katsomaan mistä ääni oikein tuli. Pinja ei muuten ole ollut kiinnostunut kuin UMK:n finaalista, milloinkaan muulloin ei olla korvaa lotkautettu telkkarille. Muumikin oppii sen vielä. 

10. Tähystäminen on pop
Muumi seisoo takatassuillaan tosi usein. Esimerkiksi aina kun joutuu paikkaan, joka on sille vieras. Siitä näkyy, että sitä vähän arastaa vieraat ympäristöt, mutta uteliaisuus voittaa. Sitten on pakko vähän tähystellä, että mitähän tuolla oikein on.

+ 11. Muumi pitää Pinjasta. 
Piti kerran jopa ruikata häkistä, kun Pinja loikki häkin ohi. Niin meillä pestiin seinä, CD-telinehylly, kirjoituspöydän ovi ja tietokonetuoli. Onneksi meillä kaikki Pinjaa ja miestä myöden tykkää Muumista valtavasti. Ei pienet hölmöilyt haittaa. 


PS. Kuvissa näkyvät valjaat on valjasvarastoa, joka tulee myyntiin ensi lauantaina kanien estehypyn SM-kisoihin Maskuun!

    

17.7.2015

Loikkavuorojen jakoa




Teen töitä kotoa käsin, missä on hyvät ja huonot puolensa. Tällä viikolla ehdottoman suuri hyvä puoli on ollut se, ettei minun ole tarvinnut aamulla jättää kahta pitkäkorvaa häkkeihin kököttämään päiväksi. Vapaaksi en uskalla kumpaakaan jättää, silloin kun ovat kahdestaan kotona. Nyt Pinja on voinut olla vapaana kun olen tehnyt töitä.

Muumi ei voi vielä olla vapaana ilman valvontaa. Makkarihan on kaneille turvallinen alue, mutta kun makkari ei ole turvassa Muumilta. Muumilla ei ole lupaa mennä sänkyyn, sillä sen sisäsiisteyteen ei voi ihan luottaa vielä. Arvatte, että se on sängyssä aina, kun silmä välttää. Ei siinä voi keskittyä töiden tekoon. 

Joten olen päästänyt sen vapaaksi olohuoneeseen ja eteiseen siksi aikaa kun teen lounaan ja syön (pitkä lounastauko, ja mitä parasta seuraa!). Iltapäivällä olen pitänyt toisen pitkän tauon, jolloin olen tehnyt kotitöitä tai valjaita, ja vahtinut silmäkulmastani Muumia. Noissa töissä kun ei haittaa pienet keskeytykset, mutta varsinaisia töitä tehdessä ei oikein voi samalla vahtia kania. 

Olen myös makoillut lattialla vain katselemassa mitä Muumi touhuaa. Tarkoituksellisestikin, että se saisi omilla ehdoillaan tutustua minuun. Kokeilin myös, tuleeko se luokse kun kutsun. Ja yllättävän usein se tulee, jolloin se saa paljon kehuja, silityksiä ja ehkä jonkun herkun. 


Tänään päätin työt tehtyäni, että menen tuulettamaan aivoni pois työasioista parvekkeelle. Pinja tuli sopivasti jalkoihin pyörimään, ja kuonolla pökkimään, joten päätin että otan sen mukaan. Siellä me sitten istuttiin. Tai minä istuin ja Pinja loikki. Välillä se tuli luokseni ja sitten se taas loikki. Katseli kukkia, mutta ei syönyt kuin salaa yhtä ihan vähän. 


Pinja on Muumin tulon jälkeen hakeutunut seuraani paljon useammin kuin ennen. Joku voisi väittää sen olevan hieman mustasukkainen ja huolestunut siitä, unohdetaanko hänet nyt kokonaan. Mutta oikeastaan se taitaa olla vain touhukkaampi, kun meillä lopultakin tapahtuu jotain jännää. Tai sitten minä haisen poikakanille kun Muumi on ollut sylissäni. 

Siinä Pinjaa katsellessa alkoi hymyilyttää kauheasti. Kaneilla on se taito. Ne eivät oikeastaan tee muuta kuin ovat olemassa, ja silti alat yhtäkkiä hymyilemään. Tiedät olevasi valtavan onnellinen, kun sinulla on kanin veroinen ystävä. 


PS. Hypätkää seuraamaan Pupunpajan Instagrammia!

15.7.2015

Muumi täällä hei!

Tosiaan, meille muutti sunnuntaina nuori herrasmies nimeltä Muumi. Tai virallisemmin Charlotta's White Alabaster. Ikää hänellä on viisi ja puoli kuukautta, väriltään luonnonsiamsoopeli ja rotuna risteytys.

Olin miettinyt toisen kanin hankintaa pitkään. Yksi iso syy, joka puhui kanin hankinnan puolesta oli Pinja. En lähtökohtaisesti tykkää pitää kania yksin, ilman että edes verkon toisella puolella olisi lajitoveri. Tietysti on kaneja, jotka eivät vaan tule yhdenkään toisen kanin kanssa juttuun. Mutta Pinja ei lukeudu siihen luokkaan, vaan tiedän että se nauttisi pupuseurasta.

Koska kanin piti tulla Pinjan kanssa juttuun sen kuului olla leikattu uros. Yksinkertaisesti helpoin lykätä vanhemman naaraan kaveriksi. Koska Pinja on aika pieni, ja mies ei lämmennyt idealle isoista kaneista (vielä joskus mä hankin jätin!) päätin pysytellä kääpiökaneissa tai maksimissaan pienissä.

Sitten vain katselemaan Facebookin myyntipalstaa. Etsin valmiiksi kastaroitua urosta. Löysinkin yhden ihastuttavan leijonanharjaksen löytöeläinkodista. Mutta se ei sitten lopulta ollutkaan se meidän kani. Sitten bongasin risteytyskaniveljessarjan. Pian puolivuotiaita, estehyppytaustaisia risteytyskaneja. Alkoi hurja pohdinta. Siinä olisi nuori uros, josta voisi saada jopa estekaverin. Ja kastaroida voisi aika pian, joten valmiiksi leikatusta voisi joustaa sen verran. Luovutusikäisiä pupuvauvoja en edes katsellut, rajasin ne alkuunsa pois laskuista. Mutta tämä oli jo viisi kuukautta...Ja siitä veljessarjasta se sitten lopulta valkkaantui.



Muumi on osoittautunut todella hyväksi valinnaksi. Siinä on sopivasti luppamaisuutta, semmoista lupsakkaa höperyyttä. Aina kun avaan häkin oven, se on heti siinä kurkkimassa mitä oikein aion tehdä. Ruokkiminen, vessan siivous, kaiken voi tehdä ilman että Muumi hötkyää yhtään minnekään. Huomaa vaan, kun on tottunut jänikseen joka hötkyää senkin edestä :D

Heti ensimmäisestä päivästä lähtien Muumi on ottanut muuttonsa aika rennosti. Se teki "possukellahduksen" (niin sitä meillä kutsutaan) heti ensimmäisenä iltana. Siis sen heittäytymisen selälleen ja nautinnollisen lojumisen. Tänään tulivat ensimmäiset iloloikkasarjat, joten eiköhän kaveri ole alkanut kotiutua. 



Muumi on siis tarkoitus kastroida piakkoin. Se täyttää parin viikon päästä puoli vuotta, niin odottelen nyt vielä hetken aikaa. Leikkauksen jälkeen varoaika, ja sitten alkaakin totutus Pinjan kanssa yhteen. Tähän mennessä ainakin vaikuttaa hyvältä, sillä Pinja ei ole murissut Muumille kertaakaan, verkon läpi siis vain haistelevat ja kujertelevat.

Kuvista voi hitusen nähdä, että Muumin oikeassa silmäkulmassa on vekki tällä hetkellä. Sen veli oli viime viikolla tikannut siihen. Silmäkulma on jo paranemassa, vaikka pieni pala siitä puuttuukin. Mutta sehän ei Muumia haittaa.

Muumi on hypännyt helppoja esteitä jo kasvattajallaan, ja sen äiti kisaa keskivaikeassa. Tarkoitus olisi aloitella hyppyily kunhan poika nyt on ensin kotiutunut kunnolla ja ollaan tutustuttu toisiimme vähän paremmin. 

PS. Perustin tänään Pupunpajalle oman Instagram-tilin, ja tuohon blogin sivuun tulee nyt kuvia sieltä. Seuratkaa, jos haluatte katsella pupukuvia ;)

13.7.2015

Batman! Ja muutama muukin kuosi SM-kisoissa


Pinkit Batman-valjaat valmistuivat juurikin, ja pääsivät kuvaukseen pehmokani Hetan päälle. Mies nauroi eilen kun toin Muumin kotiin, että tuohan on ihan kuin elävä versio Hetasta. Roudasi Hetan Muumin viereen ja käski katsomaan. Kieltämättä. Täytyy ottaa teille kuva aiheesta kuinka pehmokanin elävä versio kotiutui :D

Muumin esittelybloggausta saatte kuitenkin odotella vielä hetken, sillä tänään aiheenani ovat valjaat. Lähinnä siksi, että kanihypyn SM-kisat lähestyvät. Ne pidetään 25.-26.7. Maskussa. Mukana on myös väliluokkia ja useampi yritys sponssaamassa kisoja. Libra Artic tulee pitkästä aikaa Suomeen myymään esteitä! 

Suuntaan itse paikalle päiväseltään lauantaina. Puput jäävät näillä näkymin kotiin. Niin, paitsi Hetta, joka tulee malliksi myyntipöydälle, sillä tulen kisoihin myymään valjaita. Olin viime vuonnakin SM-kisoissa myymässä ja oli tosi kiva päivä. Pakkaan siis mukaan valjas- ja hihnavarastoni ja vietän päivän pöytäni takana. 

Heti kun olen saanut kaikki tilausvaljaat ommeltua, ompelen valjaita SM-kisoihin myyntiin. Tilausvaljaat on muuten kaikki aloitettu. Metallirenkaat vaan oli päässeet huomaamattomasti vajumaan vähiin, joten en saa ihan kaikkia tehtyä ennen kuin postikusti polkee niitä minulle uuden paketin. Onneksi se on aika nopea polkemaan.

Mikäli haluatte ostaa kisoissa jotkut tietyt valjaat niin suosittelen tilaamaan etukäteen, että varmasti saatte. Mutta tosiaan mukana on myös varastoni, josta saa ostaa tuotteita ihan ilman ennakkoilmoitustakin. 

Myyntipöydälle saa, ja on toivottavaakin, tulla kanin kanssa. Valjaita saa sovitella kaneille, jotta löytyy paras koko ja kanin turkin väriin täydellisesti istuva kuosi ;)  Nään mielelläni tekemiäni valjaita kanien päällä, joten todellakin saa sovitella, tai vaikka ottaa pienet testiloikat myyntipöydän ympäri!

Maksu tapahtuu käteisellä. Etukäteistilauksen noutavat voi tietysti maksaa etukäteen tilillekin :)


PS. Pinkkiä Batman-kuosia riittänee vielä yksiin S-koon H-valjaisiin tai XS-koon lapareihin. Keltaista Batmaniakin on aika vähän jäljellä...Suosittelen tilaamaan reippaasti, jos sitä tahtoo, muuten voi jäädä ilman :)

PPS. Ajatelkaa, saan ommella pitkästä aikaa omalle kanille valjaat. Muumi ehkä tahtoo Batmanit kans...

12.7.2015

Puotinharju 12.7.2015

Tänään oli sateinen kisapäivä. Matkattiin Pinjan kanssa jälleen Puotinharjuun, urakkana helppo suora. Piitu oli kisaamisesta eri mieltä, joten paljoakaan kerrottavaa tuloksistamme ei ole. Kaksi keskeytystä. 

Ei auta, nyt ei näytä menevän meidän kisat ihan putkeen. Pinja ei vaan halunnut loikkia tänään radalla. Jos se loikkisi, se osaisi. Mutta kun se ei edes yrittänyt, vaan halusi istuskella. Ehkä siitä tulee vanhemiten filosofi...

Pinjalla oli nuorena vaikeuksia oppia valjaissa oloa. Se ei jotenkin uskaltanut liikkua valjaat päällä. Kaikki tarmo keskitettiin niiden repimiseen yltä.

Lopulta sain sen oppimaan olemaan välittämättä valjaista ja loikkimaan kunnolla. Viime päivinä ollaan ehkä menty valjailussa vähän takapakkia. Luulen, että jänö tekee taas valjaista hitusen ongelmaa itselleen. Täytyy katsoa mihin tämä tästä kehittyy.




Mutta sitten iloisempiin mietintöihin. Meille muutti nimittäin tänään uusi pitkäkorvainen ystävä! Muumi on reilu 5-kuukautinen pupupoika, joka on tarkoistus kastaroinnin jälkeen saada sujutettua Pinjan ystäväksi. 

Saatte ensi viikolla tarkempaa esittelyä Muumista, kunhan ehdin itsekin tutustua herraan paremmin. Näin yhden illan tarkailtuani sanoisin että todella lupsakka ja reipas kaveri. On ottanut tosi lunkisti Pinjan kerroshäkin yläkertaan muuton. Siellä se jo kellahti heittäytymällä selälleen ja pötkötteli silmät ummessa. 

Muumi sai siis asunnokseen Pinjan häkin yläkerran. Lisäsin häkkiin paloja niin, että entinen aukko meni umpeen ja nyt kaneilla on erilliset tilat. Sitten joskus jos ja kun heistä tulee parhaat ystävät, lattia puretaan taas entiseen malliin ja saavat pitää häkkiä yhteisenä.




10.7.2015

Jyrsijät ja kanit Korkeasaaressa
























Käytiin eilen Korkeasaaressa. Kuvailin vähän, ja tähän bloggaukseen tuleekin nyt kanien lisäksi jyrsijöitä. Ei varmaan haitanne, olivat niin söpöisiä!


Ensimmäiseksi tietenkin kanit. Kävin Korkeasaaressa viimeksi 2011, nyt kanitarha oli eri kohdassa ja isompi. Tarhassa oli viisi kania, ainakin näkösällä. Yksi on selvästi leijonaristeytys, ja muutkin jotain kääpiökanien risteytyksiä.


Kuten huomaatte kanien tarha näytti kivalta. Paljon piilopaikkoja, rinnettä, ruohoa ja tilaa juosta. Koloja tuolla ei kyllä näkynyt, mutta toisaalta on niin kallioinen kohta, ettei syviä koloja saane tehtyäkään. 

Kanien ruokinnasta oli merkintä kalenterissa, jotta yleisö olisi päässyt sitä seuraamaan. Ei satuttu silloin kanitarhalle. Silloin olisi varmaan joka kani ollut esillä, jos nyt joku oli jossain piilossa. Siellä ne ruohosti ja pötkötteli. Välittämättä pikkupojista, jotka paukuttivat käsiään ja huhuilivat, että puput hyppisivät. Hitusen kyllä säälitti kanit, jos joka päivä joutuvat kuuntelemaan lasten kiljumista ja paukutusta. Eläintarhaetikettiin toki kuuluu, ettei eläimiä saisi paukutella ja hihkua liikkumaan. 


Sitten näitä harvinaisia jyrsijöitä. Marat olivat tosi söpöjä ja hassuja. Näyttivät jäniksenkokoisilta kenguruilta. Olivat sen verran kaukana korkean aidan takana, että kuvasin tuon kyltin teille. Itse eläimistä en hyvää kuvaa harmikseni saanut.

Marat ovat tosiaan jyrsijöitä, jotka ovat paikoitellen hävinneet asuinseuduiltaan Argentiinasta kokonaan. Laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja eläintarhauksella siis pyritään suojelemaan lajin olemassa oloa. 


Sitten tavattiin tämmöinen vekkuli, eli lyhytkorvakuonokas. Kuonokas se kyllä tosiaan oli, ei ole kyllä tullut mieleen että jyrsijälle voi olla tuollaista nenää! Ne kuuluvat norsupäästäisten heimoon, mikä kertonee nenän kärsämäisestä ulkomuodosta. Kuonokkaat eivät kuitenkaan ole sukua päästäisille, vaikka siltä voisi kuulostaa.

Lyhytkorvakuonokkaita asuu Afrikassa. Ne ovat olleet vielä 2000-luvun alussa lajimäärältään vaarantuneita, mutta nykyään laji on luokiteltu elinvoimaiseksi. Elpymistä on siis tapahtunut. Riemukseni kuonokas ei nukkunut, vaan vilisti juuri nopeasti ympäri terraariotaan, kun satuin sen kohdalle. Sitten se yhtä äkkiä heittäytyi hiekkaan ja kieriskeli nautinnollisesti. Tosi vikkelästi se liikkui ja nenä värisi välillä. 


Seuraavaksi tutustuin gundeihin. Ne ovat afrikkalaisia jyrsijöitä, joita on ennen kutsuttu kampavarvasrotiksi. Nimi tulee siitä, kuinka eläin kampaa takajalan varpaillaan turkkinsa kuntoon. Gundi on elinvoimainen laji, eli sillä menee Afrikassa hyvin. 

Gundit olivat saaneet poikasen 5.6. joten ne ovat myös lisääntyneet Korkeasaaressa. Ne edustavat eläintarhassa aavikolla elävää yhdyskuntalajia. Niillä olikin terraariossa iso kalliomuodostelma, jossa oli onkaloita. Hivenen marsumainen olomuoto, mutta tavattoman vikkeliä ja notkeita. Ne kiipeilivät melkein pystysuoraa kalliota ylöspäin ja hyppäsivät ketterästi ylämältä tasolta alemmalle. 



Näiden lisäksi Korkeasaaressa on muitakin jyrsijöitä. Amazonia-talossa elelee brasilianaguteja, joka on eteläamerikkalainen pensaikoissa ja metsissä elävä jyrsijä. Lisäksi siellä olisi ollut nähtävillä marsulaji, josta lemmikkimarsutkin osittain polveutuu. Harmikseni ne otukset ei vain halunneet näytäytyä minulle, vaan uinuivat joissain kolojensa syövereissä. 

Jyrsijöitä on kyllä olemassa tosi jännittäviä lajeja. Vaikka suhtaudun eläintarhoihin osittain kriittisesti, sillä ne eivät pysty tarjoamaan kaikille eläinlajeille luontaista elinympäristöä, niin Korkeasaaressa oli mukava käydä. Korkeasaari tekee myös osana maailman eläintarhoja tärkeää eläintensuojelutyötä, jota kyllä arvostan. 

4.7.2015

Jäniksen kuvapäiväkirja


Aurinko, kuinka paljon jänis siitä nauttiikaan sopivasti annosteltuna. Nurmikko tuoksuu, linnut laulaa ja pienet käpälät tapailevat loikkia kesäisellä nurmella. Annetaan nyt kuvien puhuen puolestaan, miten jänö nautti. 






Auringosta pitää kuitenkin muistaa tulla ajoissa varjoon. Etenkin kun pieni ja musta. Muistakaa etenkin autoillessa, että koiran lisäksi myös kanit kärsivät kuumassa autossa!

Me jouduttiin autoilemaan reilu kolme tuntia autolla, jossa ei ole ilmastointia Pinjan kanssa. Ajeltiin siis takaisin kotiin. Pinjalla oli kuljetusboksissa maton alla kylmäkalle ja matkan aikana pysähdyttiin pitämään auton ovia auki, että raikas tuuli puhalsi sisään. Samalla kastelin viileälä vedellä Pinjan turkin. Jänö kun ei halua juoda kuljetusboksissa, niin piti keksiä muut viilennyskeinot ettei pienelle tule liian kuuma. Hyvin selvittiin.