28.9.2015

Viisi syytä, miksi toinen kani on paras idea aikoihin

Pinjalle Muumin tulo on tehnyt tavattoman hyvää. Ajattelinkin nyt startata kanien toisiinsa totuttamisesta kertovan artikkelisarjan postauksella siitä, miksi ylipäätään ostaa se toinen kani. Perheessä on kuitenkin aika usein joku, joka on asiasta eri mieltä, kun uuden pupun ostamisesta alkaa puhua ääneen. 



Villikanit elävät yhdyskuntana

Yhteisöllisyys ja lajitoverin kanssa vietetty aika ovat osa kanin lajinomaista käyttäytymistä. Esimerkiksi syyrianhamsteri arvostaa yksinäisyyttä, mutta kani ei ole samalla tavalla erakko jos saa itse valita. Toinen kani tuo kanille tietynlaista turvaa. Esimerkiksi toisen hälyttäessä, se osaa itsekin maastoutua. Yhdessä voi hiippailla tutkimaan uutta ympäristöä tai toinen nukkua sikeästi kun kaveri valvoo vierellä.

Kani on sosiaalinen eläin

Yleensä ihmiset luulevat etteivät kanit ääntele. Kaninomistajat tietävät, että pitkäkorvat ovat oikeasti tosi sosiaalisia. Ne viestivät korvillaan, hännällään, kehollaan ja pitävät muutamaa erilaista ääntäkin. Lisäksi ne käyttävät hajuaistiaan viestien lukemiseen. Kanit oppivat toisiltaan, leikkivät yhdessä ja hoitavat toistensa turkkia.

Terve kaveri! 

Ihminen ei puhu kaniinia (eikä marsukaan)

Valitettavasti ihminen ei ikinä ole yhtä hyvä ystävä kanille kuin lajitoveri. Kanit kyllä pitävät ihmisen kanssa vietetystä ajasta, ja ihminen oppii lukemaan kanin elekieltä jossain määrin. Mutta kanit eivät aina ymmärrä ihmisten eleitä, sillä ihminen ei viesti pitkillä korvilla ja töpöhännällä. Lajitoverista kalterin takana on kanille yleensä enemmän iloa kuin ihmisestä vieressä. Toisen kanin hajutkin ja sen liikkumisesta kuuluva ääni kertovat kanille paljon. Esimerkiksi heinähäkille hakeutuu yleensä yhtä aikaa useampi kani, kun yksi kani aloittaa heinästämisen. 


Lajitoveri tuo iloa elämään

Kanitkin voivat masentua ja olla alakuloisia. Tähän auttaa usein lajitoveri. Huomaa myös, että lajitoveri on parasta huvia tylsistyneelle kanille. Kani voi keksiä kaikenlaista ei-niin-hyväksyttävää-tekemistä, vain koska sillä on tylsää. Ei samoilla leluilla aina jaksa leikkiä, etenkin jos haluaisi olla sosiaalinen. Vanhakin kani voi saada vauhtia uuden pupun myötä. 

Kaksi kania on tuplasti hauskempaa

Mikä saa paremmalle mielelle kun katsoa kahta pylkkelehtävää pitkäkorvaa? Kuinka ne kisailevat yhdessä, loikovat vierekkäin ja kinastelevat porkkanasta? Kahden kanin keskinäinen viestintä on mielenkiintoista tarkkailtavaa, opit vanhasta kanistasikin uusia puolia kun katsot kuinka se viestii uudelle kanille. Esimerkiksi Pinja aloitti ääntelyn vasta Muumin tultua, ketäpä se olisi kosiskellut aikaisemmin...

Kyllä vaan minäkin syön, jos tuokin syö! 


Huomautettakoon kuitenkin lopuksi, että on olemassa kaneja, joilla on esimerkiksi sellainen hormonitoiminta, etteivät ne vain siedä toisia kaneja reviirillään. Joissain yksittäistapauksissa kanin on siis parempi elää yksin, tai ainakin niin, että lajitoverit ovat verkon takana. Kun hankkii kanilleen kaverin täytyykin aina varautua siihen, että ystävystyminen ei käy tuosta vaan, vaan pitkäkorvia on pidettävä erillään pidempään tai jopa pysyvästi. 

Mikäli kanille ei ole mahdollista hankkia lajitoveria kannattaa viettää erityisen paljon aikaa pupun kanssa ja kehitellä sille mielekästä puuhaa ja virikkeitä. 

Seuraava osa julkaistaan 5.10. Siinä esitellään kanien suhdekartta ja pohditaan mikä on paras pupuyhdistelmä.

26.9.2015

Ajatuksia kanien opettamisesta


Ilmoittauduin aikasemmin kolmen illan eläintenkoulutuskurssille ja torstaina oli ensimmäinen kerta. Kurssi sisältää siis kolme kahden ja puolen tunnin sessiota (loput kaksi vasta tulossa) ja opettajana toimii Tuire Kaimio. Kaimio ei taida esittelyä hirveästi kaivata, Suomen tunnetuimmasta eläintenkouluttajasta kun on kyse. Veikkaan, että jokainen koiria ja hevosia harrastanut on ainakin kuullut Kaimion kirjoista, jos ei ole lukenutkin. 

Kurssilla käsitellään eläinten koulutusta teoriassa eli siellä ei ole oikeita eläimiä mukana. Saatiin kuitenkin vapaaehtoiseksi kotitehtäväksi kosketuskepin opettaminen sille eläimelle mikä kenelläkin kotona on. Hiirestä hevoseen voi soveltaa samaa koulutusmallia, kunhan vaan huomioi eläimen koon, käytännön toimet ja turvallisuuden. Puhuimme myös, kuinka eläimille saisi stressitömmän ympäristön. Että ne saisivat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, levätä tarpeeksi nukkuen syvää unta ja toipua hetkellisestä stressihetkistä. Silloin eläin pystyy omaksumaan uusia asioita ja tietysti nauttimaan elämästään. Haluaahan ihminen itsekin hyvää unta ja aikaa toipua stressistä.


Kurssin ensimmäinen kerta inspiroi minua valtavasti. Aloin pohtimaan arkielämäämme kanien kanssa ja miten sitä voisi helpottaa. Kuinka kaneille voisi opettaa toimenpiteitä jo etukäteen kivoiksi jutuiksi. Helpottaa omistajan arkea valtavasti, ja eläimelläkin on kivempaa. Jos hevoselle ja koiralle voi opettaa trailerin/matkahäkin mukavaksi paikaksi jonne mennään mielellään, niin miksei kanitkin voisi oppia, että boksiin juostaisiin riemulla kun sinne pyydetään? Meillä nimittäin on Pinjan kanssa hirmuinen show, jos se tajuaa että pitäisi mennä boksiin. Ei, ei ja ei! on jäniksen mielipide :D 

Olenkin kiinnittänyt jo nyt enemmän huomiota siihen, miten olen kanien kanssa. Kuinka saisin parannettua arkirutiineitamme niin, että hommat hoituu vielä helpommin. Odotan jo innolla ensi viikkoa ja seuraavaa kurssikertaa. Sinne saa tuoda videomateriaalia omista treeneistään ja kysellä.  Pinja osaa kosketuskepin kuin vettä vaan, ja Muuminkin kanssa sitä on jo treenailtu. Muumi ei kuitenkaan osaa ihan satavarmasti vielä, joten kurssin innoittamana treenailtiin eilen. Huomasin, että Pinja pitää treenin ajaksi sulkea häkkiin tai mielellään viedä eri huoneeseen. Se haluaa heti kosketuskepille kun näkee sen ja luulee saavansa palkinnon, kun naksautan Muumille palkan. Käytän koirien naksutinta, koska minusta on helpompi palkata sen kanssa. Etenkin Pinjaa, joka on vähän liian kierroksilla aina kun ruuasta puhutaan.

Vaikka puput ovatkin nyt yhdessä, ja silittelen niitä yhtä aikaa on myös tärkeää viettää niiden kanssa ihan kahdestaan aikaa. Pinjan kanssa meillä onkin tähän vanhat tutut rutiinit. Se tulee hakemaankin minulta seuraa kuten ennen Muumin tuloa teki. Muumi on luonteeltaan ujo, eikä senkään takia aina tule niin reippaasti hakemaan huomiota. Tekee hyvää laittaa sinkoileva sähköjänis välillä häkkiin, jotta Muumi saa rauhassa hakea kontaktia ihmisiin, ilman että Pinja ratsaa heti saiko Muumi herkun. Olenkin makoillut lattialla ja lukenut Muumille ääneen kirjaa, mitäs muuta kuin Muumipeikkoa ja pyrstötähteä. Siinä tulee sopivan usein mainittua Muumi, ja kyllä se nimensä tunnistaa :D 


21.9.2015

Hämeenlinna 19.9.2015

Kuva: Vera L.

Vielä yksi kisabloggaus. Oltiin nimittäin Muumin kanssa Hämeenlinnassa lauantaina. Siellä kisattiin helppo suora ja mutka. Paikan päälle pääsi junalla helposti ja vielä suht halvalla kun osti VR:n syysäästö liput Helsinki-Tampere-Helsinki. Sitten vaan Hämeenlinnassa pois ja Hämeenlinnasta kyytiin. 

Kuva: Vera L
Hämeenlinnan kisoissa oli useampi ensikertalaiskani (ja -ohjaaja), ihan huippua! Kentällä oli paljon syksyisiä lehtiä ja Muumi ainakin pani elämän risaiseksi ja söi radallakin. Mutkaradan ekalla kierroksella vedin sen suusta pois oksan, että nyt kuule loikitaan eikä lounasteta :D

Kuva: Vera L
Helppo suora oli päivän ensimmäinen rata. Ekalla kierroksella Muumia jännitti, ja Puotinharjussa ilmennyt kaasuttelu oli hävinnyt. Kani pysähteli joka esteen jälkeen ja selvästi ihmetteli ympäristöä. Olikin kyllä paljon tuulisempaa, ja Muumi polki jalkaa välillä siihen malliin, että nyt kuules tuuli lopetat tuon puhaltamisen.

Kuva: Vera L.
Muumin parhaaksi tulokseksi suoralta jäi kaksi virhettä. Toisella kierroksella se onneksi ei enää jännittänyt niin paljon ja löysi lisää vauhtia. Nyt kun hypytin Muumia toista kertaa kisoissa huomaan yhä enemmän kuinka erilaista ohjausta se vaatii kuin Pinja. Muumi osaa hypätä, mutta minä en aina osaa ohjata sitä oikein. Pinja tykkää tehdä isoja hyppyjä ja on hirmuisen tarkka hypyissään. Se vetää mielellään vähän liian isoa pomppua ja on ohjaajan kannalta helppo ohjattava. Muumi puolestaan tarvitsee ohjaajalta paljon enemmän tukea hyppyihin. Sekin uskaltaa yrittää, mutta tiputtaa helposti ensimmäisen puomin, eli ottaa hippasen liian pienen hypyn, etenkin jos minä jätän se hyppyyn ns. yksin, kuten Pinjan kanssa pystyy tekemään. Onneksi voidaan yhdessä oppia se paras tapa, jolla saan Muumin löytämään oikean vaihteen. 
Kuva: Vera L
Kaksi edellistä kuvaa ovat niitä Muumille vaikeimpia esteitä. Se juoksee helposti liian lähelle estettä ja hyppy jää alusta matalaksi. Helpossa mutkassa aloin päästä paremmin kiinni siihen miten saan autettua Muumia mitoittamaan hyppyä oikein. Siitä se onneksi lähtee. Selvittiin helppo mutkakin kahdella virheellä, vaikka tuuli oli aika kova jo silloin. Muumi tiputti viimeisellä esteellä, joten viimeiseen asti saatiin taistella klassauspisteestä. 

Suoralla oltiin 14. ja mutkalla 19. Ajan kanssa ei taaskaan ollut ongelmia, vaikka hitaammin mentiin kuin Puotinharjussa. Nyt vaan treeniä lisää ja kohti uusia kisoja. 



Kuva: Vera L

PS. Mun kuvaamia kuvia kisoista löytyy muutamia täältä.

16.9.2015

Puotinharju 13.9.2015


Olin sunnuntaina ekaa kertaa kahden kanin kanssa estekisoissa. Eka ongelma tuli Kampissa, kun aloin miettimään miten ihmeessä pääsen metroon. Pinjan kanssa ollaan kahdestaan menty ne kamalat pitkät ja jyrkät liukuportaat maan alle, mutta kahden kanin kanssa... Ei, mä en ole niin hullu. Mietin siinä sitten että mitähän tekisin, kun kolme vartijaa käveli ohi. Kysyin niiltä, et kuin tuonne metroon kuuluu päästä jos on kaksi jänistä mukana :D Ne sit heti et onhan täällä hissikin, se on vaan tuolla eri paikassa. Vuhuu! Näin tyhmä sitä on, kun ei ikinä käytä mitään hissejä, ettei edes tajunnu et tietysti jossain on hissi. 

Huomasin myös, että kahden kanin kanssa tulee tuplasti huomiota kanssamatkustajilta. Menomatkalla metrossa yksi äiti kysyi, että voiko lapset tulla katsomaan pupuja. Sanoin tietysti että joo, totta kai saa. Pian siitä käveli yksi mies pienen pojan kanssa ohi, ja poikakin tahtoi katsoa. Lapsilauma kerääntyi tuijottamaan pupuja, ja yksi nainen vaunun toisesta päästä kysyi: "onko siellä joku eläin, kun kaikki lapset menee sinne?" Joo, pari sirkusjänistä. Niin niitä kutsuttiin kun selitin et ollaan menossa estekisoihin :D


Pinjan vuoro oli hyppylistan alkupäässä ja Muumin häntäpäässä. Pinjan tulos oli aika arvattavasti olematon, eli se ei hypännyt yhtäkään estettä. Lauantai-iltana se hyppäsi kotona hurjalla ilmavaralla ja nopeasti treeniradan, mutta teki samalla selväksi ettei välitä valjaista yhtään. Valjaskriisi ei siis ole mennyt minnekään. Otin Pinjan mukaan lähinnä siksi että saataisiin valjailla ulkona sen kanssa rauhallisesti. Ajattelin et ihan sama sitten ilmoa se luokkaankin, mutta tästä eteenpäin Pinja ei osallistu kisoihin ennen kuin se taas liikkuu valjaissa hyvin. Estehypyn on kuitenkin oltava kanista hauskaa, ja tällä hetkellä Pinja ei välitä kisoista. 

Olen kuitenkin tyytyväinen Pinjan suoritukseen, koska istuin sen kanssa pitkään hiekalla katselemassa keskivaikeaa suoraa ja se oli rauhallisesti siinä. Hyppi kentällä ihan samaan malliin kuin alkukesästä, kun ongelmaa valjaiden kanssa ei vielä ollut. Yhtään estettä ei ylitetty, mutta eläinten kanssa pitää kiittää pienestä.

Tästä kuvasta näkyy, et Muumi potkaisee puomin alas...
Jos Pinjalla on juuttunut käsijarru pohjaan, niin Muumilla oli kaasu pohjassa. Aika tyypillistä nuorille hurmurimiehille, kaahailu nimittäin. Muumi veti ensimmäisen hyppykierroksen aikaan 0:12:15. Virheitä tuli kaksi, Muumi ei oo kovin tarkka hypyissä ja hipaisee sitten puomeja alas. Toisella kierroksella mentiin kans kovaa, virhepisteitä satoi kolme. Muumi oli kuitenkin hienosti seitsemäs ja ensimmäinen joka ei sijoittunut. 

Muumin suorituksessa olen tyytyväinen sen vauhtiin ja siihen, että se haki itsenäisesti seuraavalle esteelle. Se myös teki päätöksen hypätä tosi nopeasti, vaikka esteet ovat sille vielä vieraita ja monet semmoisia, joita ei ole hypännyt paljoakaan, jos yhtään. Vesiestekin meni hienosti, vaikka siinä oli ensin allas ja este vasta taempana, eli kani ei voinut määrittää hypyn alkua puomista. Hieno pieni pupumies! 

Ensi lauantaina reissataan Muumiksen kanssa Hämeenlinnaan. Siellä koitetaan hypätä sitten vähän hitaammin ja tarkemmin, josko saatais klassauspisteitäkin. Nyt kun on ensimmäiset yhteiset kisat saatu alta pois.


PS. Kotimatkalla bussissa kävi tarkistajat. Ne naureskeli mun boksikasalle, joka oli pinottu penkkien väliin. Lisäksi yksi tyttö kysyi, miksi Pinjan nimi ei ole Pikkumyy. Siinäpä kysymys, yhtä kipakka otus on kyseessä :D

9.9.2015

Tapauskertomus kanien tutustumisesta toisiinsa, osa 2


Riiviö ja Vintiö ovat muuttaneet yhteen. Loikkavuoroja ei ole jaettu sen koommin kun kaverit pääsivät ensimmäistä kertaa yhteen. Sen jälkeen jaloittelu on aina tapahtunut yhdessä. Yönsä pitkäkorvat ovat kuitenkin olleet erillään. Koska kävimme viime lauantaina yksissä häissä, joissa meni suurin osa päivästä, päätin yhdistää häkin vasta lauantain jälkeen. Varmaan vähän liioittelua, mutta ei tuntunut hyvältä idealta häkittää noita samaan häkkiin moneksi tunniksi ilman vahtia. 

Niinpä häkkien yhdistäminen odotutti, mutta nyt se on tapahtunut. Samalla sisustin häkkiä hieman uudelleen. Pinjalla oli aikoinaan yläkerta vain nukkumatasona, mutta nyt se on ihan kunnollinen toinen kerros.

Yhdistin häkit, siis poistamalla palan tuosta alakerran oven päältä. Se on minusta luonnollisin kohta hypätä yläkertaan, pystyy juoksulla tulemaan häkkiin ja ylös ja ylhäältä nopeasti pois häkistä. 

Muumin ja Pinjan kaksiossa alakerrassa on vessa, askartelutila ja keittiö. Vai onko se sitten ruokapöytä? Ilmeisesti postiluukkukin on tuossa, kun ovella on kirje...Heitin sen vain Muumille leluksi yksi päivä, kun se hirmuisesti rakenteli häkissä. On se sitä heitelly, sopivan haastava kanille nostella kokonsa puolesta, kun osuu lattiaan helposti kun koittaa kantaa.

Tuo osittain vessan alla oleva matto, on siis se Zooplussasta ostamani hamppumatto, joka on tarkoitettu kaivamista ja repimistä varten. Koska Muumi kaivaa eniten tuolla takana, niin laitoin maton sinne. 



Yläkerta on olohuone ja makuuhuone. Tai ei, veikkaan että kaverit nukkuu enemmän alakerran takanurkassa kuin yläkerrassa. Yläkerrassa on joka tapauksessa nyt pajutunneli ja pari purulelua. Punainen heinähäkkikin on tuossa nyt, mutta aion kyllä poistaa sen ja keskittää heinänsyönnin alakertaan. Tuo yläkerran heinähäkki varisuttaa niin kauheasti kulkuväylälle heinää :D

Muumin ja Pinjan välit ovat hyvät, mutta eivät mahtavat. Nukkuessaan ne jättävät sellaisen 20 sentin välin toisiinsa, eli kylkikyljessä täällä ei nukuta. Ne eivät myöskään koe mitään tarvetta olla aina samassa paikassa, vaan hengailevat omissa puuhissaan, ja vetäytyvät sitten lepäilemään niin että toinen on suht lähellä.

Erillään yön ajan olossa oli myös se hyöty, että sai ruokittua kanit erillään. Pinja ei nimittäin yllättäen syö yhtä nopeasti kuin Muumi. Ehkä se juuri siksi onkin niin ärripurri ruuasta Muumille. Muumi yleensä väistää jos Pinja ärähtää, mutta ilokseni huomasin, että se ärähti myös hippasen takaisin Pinjalle kun porkkanan paloja jaettiin ja otti kyllä itselleen. Muumi on semmoinen ujo poika, joten hyvä että uskaltaa ottaa omansa. Eikä Pinja sit lopulta välittänyt siitä että Muumikin söi porkkanaa vieressä. 


PS. Muumi muuten tiputtaa nyt vauvakarvansa pois astetta rajummalla karvanlähdöllä. Samalla se vaihtaa väriä. Mies kuvasi sitä osuvasti lokinpojaksi. Resupekka harmailla raidoilla. Kaikkea sitä näkee :D

3.9.2015

Kanit nettikaupoilla


Kanit saivat pakettikortin, jonka avulla Postista löytyi näin iso paketti. Kävin hakemassa sen rankkasateessa, siksi se on märkä.


Arvaattekos mitä paketissa oli? Painoa oli ihan tarpeeksi, sillä puput olivat shoppailleet vähintään oman painonsa verran. 


Todellakin, pitkästä aikaa Zooplussasta pupuille tavaroita. Tilaan sieltä aika harvoin, koska minimitilaus on 29 euroa, johon postikulut ei edes sisälly. Joutuu aina miettimään mitä ihmettä ostaa, että saa niin paljon tilattua. Kun ei tilaa pellettejä esimerkiksi sieltä. Mutta muuten tosi hyvä nettikauppa. Toimitukset on nopeita ja aina on tullut vaan hyviä tavaroita. 

Heinäpallot ja juomapullo olivat ne kaikkein tähdellisimmät. Kävin kolmessa kivijalkaisessa eläinkaupassa ja yhdessäkään ei ollut heinäpalloja tai juomapalloa, jossa on nappiventtiili. Ei siis niitä kolisevia palloja, vaan se sellainen toisenlainen hiljainen venttiili. 


Juomapullon mukana tuli  kokoamisohjeet. Hanaosa piti itse ruuvata kiinni, ja kiinnitysvieterit kiinnittää pulloon. Ne oli ihan helppo asentaa ja pullon sai tukevasti häkin kalteriin. Nyt sitten toivotaan, että Muumi alkaa käyttää pulloa. Se nimittäin juo niin paljon, että vesikuppia saa olla koko ajan täyttämässä. Pinja ei ole yli neljään vuoteen juonut juomapullosta, joten saa nähdä saanko sen juomaan tuosta. Tai siis saako Muumi, eiköhän Pinja matki Muumia jos on pullon oppiakseen. 

Tämä on tosiaankin ensimmäinen juomapullo meillä kanin häkissä moneen moneen vuoteen. Kyllästyin niihin palloventtiilipulloihin joskus, kun ne koko ajan hajosi. Juomakupit on ollut niin toimivia, ettei ole ollut pulloja ikävä. Mutta nyt päätin kuitenkin koittaa kun Muumi vielä osaa käyttää pulloa, josko saisin tuon pullon toimimaan. Nuo kummatkin kun juo niin mahdottomasti. 


Ostin testiin myös tällaisen kartion. Se on savea ja päällä on herkkuja. Kanien piti ilmeisesti raapiakin tuota ja kuluttaa kynsiään. Mutta meillä sitä kyllä vain järsitään, eikä ole ainakaan vielä raavittu yhtään. Se ei ole koko ajan saatavilla, koska nuo ahmatit söisivät heti kaiken. Savi oli myö vähän murentunut alaosasta, joten ihan ehjänä tämä ei ollut säilynyt postissa. Mut tarpeeksi ehjänä kuitenkin.

Kartiosta tuli vähän riitaakin, kun Pinja omi sen itselleen. Muumi uskalsi syödä vaan lattialle pudonneita muruja. Aina kun se yritti puraista kartiosta, niin Pinja ärähti. Huomaatte tuosta kuvastakin, et aika topakkana Pinja oli kartiota omimassa... Heinästää se osaa Muumin kanssa yhdessä, mut muut ruuat on liian hyviä, ettei kaveri saisi syödä samasta. Vähintään pitää vähän urahdella.  


Tilasin myös tuommoisen hamppumaton. Muumi on niin kova kaivamaan häkin alustana olevaa eteisen mattoa. Kaivuulaatikko Muumille on toki tulossa, se on vähän askarteluvaiheessa vielä. Mut ajattelin testata tuommoista maton palaa, jonka kaivaminen ois sallittua. En tiedä kuinka toimivaa, mut testihän tää onkin. Se ei ole vielä käytössä, mut on tulossa pupuille yhteishäkkiin. Yhteisasumiseen lähdetään näillä näkymin sunnuntaina, kun minulla on aikaa tarkkailla miten se lähtee sujumaan. 


Sitten vielä ihan loisto-ostos! Oksista tehty tunneli. Luulin tilatessani jotenkin, että tuo olisi pienempi, mutta se onkin niin iso, että Muumikin mahtuu sen läpi. Kanit on innostuneet siitä todella paljon, ja sitä on järsitty innolla joka päivä. Lattialistat ovat saaneet olla tämän majan tulon jälkeen suht rauhassa. Kaneillahan on siis ollut koko ajan oksia, mutta jostain syystä oksat on niistä aika tylsiä. Tuota majaa kyllä järskätään!