7.6.2016

Pupu porkkanaruukun vartijana


Viikonloppuna lopultakin kylvettiin. Siis porkkanat ruukkuun. Puput pääsivät käymään parvekkeella kylvön jälkeen tarkistamassa porkkanaruukun ja muutkin asiat. Tai oikeastaan Pinja pääsi. Muumi huivelsi olohuoneessa Pinjan ollessa parvekkeella. Se ei joko hoksannut tai halunnut mennä parvekkeelle. Olohuoneessa oli niin hauskaa. 


Kylvin tällaisia retiisimäisiä porkkanoita, jotka on tarkoitettu ruukkuihin ja viljelylavoille. Minulla oli näitä viime vuonna ulkona viljelylavalla ja olivat tuottivat hyvän sadon. Joten mitäpä sitä vaihtamaan lajiketta. 

Kylvin punosruukkuun, jossa viime vuonna kasvoi dahlia ja jotain vihreää härpäkettä (arvatkaa muistanko sen nimen enää). Se on siitä kätevä, että sen voi nostaa tarvittaessa tuolille, kun kanit on parvekkeella. Siinä vaiheessa kun tuossa on naatteja, ruukkua täytyy nimittäin vähän varjella, ettei kanit nauti itsenäisesti kaikkia naatteja tuosta. 



Pinjalla oli parvekkeella niin hauskaa, ettei se malttanut tulla sisälle millään. Muumi taisi jossain vaiheessa etsiäkin Pinjaa, ja meni lopulta makuuhuoneeseen pupujen lempipaikalle nukkumaan. Ilmeisesti se väsyi huiveltamiseensa ja päätteli, että Pinja palaa kyllä vakiopaikalle jossain vaiheessa. Ja kyllähän Pinja palasi, joskin lahjoin sitä vähän herkuilla, että sain parvekkeen oven kiinni :D

Sinällään en kyllä ihmettele, että Pinja viihtyy niin hyvin parvekkeella. Minäkin tykkään viettää siellä aikaa. Todennäköisesti me Pinjan kanssa kesällä taas hengataan yhdessä partsilla. Katsotaan liittyykö Muumi seuraan, ihmettelen jos ei, sen verran ulkoilmapupu se on. 



Parvekkeella ei ole vielä ihan kaikki kunnossa - muun muassa aurinkotuolin pehmuste puuttuu. Mutta lähes kaikki on jo. Erityisen iloinen olen tuosta neilikasta, joten siitäkin kuva sillä aasinsillalla, että tällaisessa paikassa puput siis saa hengailla valvonnan alla nyt kesällä. 

Niin ja tietysti vielä Muumi. Muumi siis huivelsi olohuoneessa, jossa oli vielä yövieraan jäljiltä siskonpeti lattialla. Muumeli tykkäsi pedistä niin paljon, että alkoi näyttää vähän unipupulta. Vai voitteko kieltää, ettei tuollaista tekisi mieli napata kainaloon loikoilukaveriksi?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti