Naksutuskoulutus kanille, osa 1

Sateinen kesä. Kani on siitä mukava lemmikki, ettei sen kanssa tarvitse mennä sateessa lenkille, vaikka ulkoilla voikin aurinkoisella säällä. Sateisina päivinä voi vaikka treenata temppuja naksuttimen kanssa. Aloitankin nyt postaukset naksutinkoulutuksesta ja erilaisista asioista, joita naksuttimen kanssa pitkäkorville voi opettaa. Pinja ja Muumi rakastavat naksutinkoulutusta, ja uskon, että moni muukin kani nauttii tästä tavasta viettää aikaa ihmisen kanssa. 

Mitä naksutuskoulutus on?

Naksutuskoulus voi olla tuttua koiraharrastuksen parista, mutta koulutusmetodia voi käyttää kaikille eläimille. Koulutuksessa käytetään naksutinta, jolla eläimelle osoitetaan sen tehneet oikein ja palkkion olevan tulossa. Naksuttimesta on hyötyä koulutuksessa, koska se mahdollistaa oikea-aikaisen palkitsemisen. Kanin kanssa naksauksesta on apua siis myös siksi, että pienelle eläimelle on vaikeaa antaa herkkua suuhun samalla hetkellä kun se tekee toivotun asian. Naksaus on tärkeää tehdä sillä hetkellä (sekunnilla), kun kani toimii oikein, muuten kanin on vaikeaa yhdistää mikä toivottu käytös on.

Kanille opetetaan siis ensin, että naksausta seuraa palkka. Tämän jälkeen kani alkaa tavoitella naksausta ja kokeilee asioita. Pienin askelin etenemällä se oivaltaa mitä sen halutaan tekevän. Jos kani ei tee mitä toivot se ei saa naksausta eikä palkkaa. Sitä ei siis toruta, vaan haluttua käytöstä vahvistetaan. Palkkion ei välttämättä tarvitse olla aina ruokaa, mutta kaneilla se on yleensä helpoin tapa. Jokaisen naksauksen jälkeen on aina palkittava. Naksaus ei siis ole palkkio, vaan lupaus palkkiosta. Voidaan ajatella, että naksaus, jota ei seuraakaan palkkio, onkin siis lupauksen pettämistä. Kani (ja muutkin eläimet) menettävän muutaman pettymyksen jälkeen intonsa kokeilla.

Kanille voi opettaa myös kosketuskepin käytön. Kosketuskeppi on keppi, jonka päässä on pallo. Kanille opetetaan, että kun se koskettaa kuonolla palloa, se saa naksauksen ja palkan. Tämän jälkeen kosketuskeppiä voi käyttää apuna temppujen opettamisessa.

Minulla on naksutin ja kosketuskeppi samassa. Koirille tarkoitettu, ja naksutusääntä on vaimennettu teippauksella :D

Kanin ja kouluttajan elekieli

Naksuttelu ei siis ole pakottamista tai rankaisemista. Koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen ja siihen, että kani haluaa tehdä. Mitä kani ei tahdo, sitä ei tehdä ja liian vaikeita asioita ei vaadita. Vaativan tempun voi jakaa osiin ja antaa kanille oppimisen ilon pienistä asioista, joita yhdistelemällä kani oppii lopulta isomman kokonaisuuden. 

Koulutuksessa on keskeistä kanin elekieli ja persoona. Kannattaa tarkkailla kania ja miettiä mistä juuri se yksilönä pitää, milloin se on epäileväinen ja milloin pelkää. Pinja on liikkeissään nopea ja Muumi harkitsevainen. Ne tarvitsevat hieman erilaista koulutustapaa esimerkiksi palkitsemisen suhteen. Pinja myös kyllästyy nopeammin, eli sen kanssa koulutustuokiot ovat välillä todella lyhyitä. Jänö voi tehdä pari kolme kertaa ja sitten juosta muualle. Yleensä se palaa muutaman minuutin päästä jälleen tekemään hetkeksi aikaa, ja annan sen ottaa tämmöiset lepohetket haluamaansa väliin. Muumi jaksaa joskus temppuilla monta minuuttia putkeen, jolloin lopetan koulutuksen itse siinä vaiheessa kun se tekee hienosti, eikä ole vielä kyllästynyt.

Vaikka oppiminen on käytännössä samantyylinen joka kanilla, niin jokaisella pitkäkorvalla on siis hieman oma tapansa oppia. Tärkeää on pystyä muokkaamaan opetusta niin, että kanilla on mukavaa ja sen on mahdollista ymmärtää ja oppia. Esimerkiksi toisia kaneja voi kouluttaa ulkonakin, toisille ulkona on liikaa häiriötekijöitä. Toisia kaneja pitää palkata nopeammin ja täsmällisemmin, toisille pieni hitaus ei haittaa. Toiset kanit ovat arempia, ja hämmentyvät jos ohjaaja tekee uhkaavan oloisen liikkeen (nopea, kohti käyvä  kädenliike tms.)

Muumi ja kosketuskeppi. 

Koulutuksen jakaminen osiin

Ennen kuin aloitat koulutuksen mieti kuinka opetat mitäkin. Kannattaa keskittyä aina yhteen opetettavaan asiaan kerrallaan, esimerkiksi kahdella tassulla käskystä seisomiseen. Ei siis monen eri tempun opettelua yhtä aikaa. Kun koulutettava asia on valittu, se on paloiteltava osiin. Vaiheiden on oltava niin pieniä, että kani oppii yhden vaiheen yhdellä koulutuskerralla. 

Mieti, kuinka arvioit koulutusta ja mikä kanin liike on palkinnon arvoinen. Esimerkiksi pelkkä katse tiettyyn suuntaan/kohteeseen voi olla alussa palkittava asia. Huomioi, että koulutuksen alussa häiriötekijöitä ei olisi (muut eläimet, ihmiset, äänet jne.). Meillä koulutushetkien aikana toinen kani on häkissä. Tämä siksi, että muuten strategisella hetkellä kun olen antamassa palkkaa, ryntää toinen kani siihen ja koulutustilanne leviää. 

Pieni muutos koulutustilassa saattaa vaikuttaa kanin keskittymiseen. Jos se miettii mikä ihme valkoinen tuolla nurkassa oikein on, se ei välttämättä pysty keskittymään. Taustalla höpöttävä televisio voi olla myös häiritsevää kanista. Tällaiset asiat riippuvat paljon kanista ja sen luonteesta, joten kannattaa miettiä mihin oma kani reagoi mitenkin. Pinja osaa tulla kotona luokse viheltäessä aina, vaikka se olisi toisessa huoneessa kun vihellän. Olen testannut vihellystä, kun olemme olleet muualla ja esimerkiksi ulkona valjaillessa Pinja tulee välillä luokseni, välillä sillä on mielenkiintoisempaa tekemistä. Ulkona on enemmän häiriötekijöitä ja Pinja ei jaksa keskittyä tulemaan luokse käskystä, vaikka se osaa sen unissaankin kotona. 

Yksi koulutuksen kriteereistä on kesto. Jos haluat, että kani seisoo pitkään takatassuillaan käskystä, eikä vain käy ylhäällä ja laskeudu heti alas, on kestoa lisättävä hiljalleen. Ensin kani saa palkinnon siitä, että osaa nousta, ja sitten vähitellen vaaditaankin pidempää aikaa seisoma-asennossa. Kanille on luonnollista seisoa pitkäänkin takatassuillaan, koska ne tekevät niin tähystäessään. Keston pidentäminen ei siis pitäisi olla kanille vaikeaa fyysisesti. Osa kaneista on vain malttamattomampia kuin toiset, ja paikallaan seisominen kyllästyttää nopeasti.

Pinja on aika malttamaton seisomaan takatassuillaan.

Koulutusaika ja palkkio

Kannattaa miettiä, mihin aikaan olisi omalla kanillesi paras aika koulutushetkeen. Itse koulututan usein iltaisin, noin tuntia ennen kun kanit ovat tottuneet saamaan iltaruuan ja asettumaan yöksi häkkiin. Tähän aikaan ne ovat aktiivisia ja odottavat usein jo iltaruokaa, joten ruualla on helpompi motivoida. (Etenkin Muumia, jota ruoka ei aina kiinnosta.) Yleensä paras koulusaika onkin vähän ennen ruoka-aikaa. 

Koulutushetkiä on oltava myös riittävän usein. Pitkät tauot aiheuttavat tapapakkia opittuun ja asioita joutuu kertailemaan. Kun koulutushetken pitää lyhyenä, ei hirveästi voi opettaa uutta, jos täytyy ensin kertailla vanhaa. Harjoittelusta kannattaa siis tehdä säännöllinen rutiini, joka tapahtuu viikottain. Muutama minuutti ennen ruokaa, ei välttämättä joka päivä, mutta joka viikko. Näin kani alkaa muistaakin, että "ahaa, nyt temppuillaan ja sitten on iltapala". Silloin kani voi olla myös helpompi saada koulutushetkeen, kun se osaa jo odottaa sitä. Aluksi kani voikin ihmetellä, että mikset vain anna niitä ruokia tänne, vaan vaadit jotain temppua. Kuten edellä jo sanoinkin, koulutus pitää pitää sen verran lyhyenä, että kani lopettaa sen motivoituneena (ei turhautuneena). Koulutuksessa voi pitää tauon, eli antaa vaikka minuutin pupun puuhailla omiaan ja sitten taas jatkaa. 

Mitä sitten palkkioksi? Palkkaan itse Muumia yleensä kauralla, Pinjaa VL Compele Cuni Adultilla. Välillä minulla on kuivattu ruispala, jota kani saa järsäistä. Olen pyrkinyt valitsemaan palkkion, joka ei ole liian epäterveellistä, etteikö sitä kehtaisi antaa paljonkin koulutusrupeaman aikana. 

Palkkio on myös hyvä pystyä antamaan tiettyyn kohtaan, eli kanin kuuluisi pystyä ottamaan se kädestäni. Muumi syö kädestä hyvin, Pinja puree helposti sormille. Olemme tosin nyt kehittyneet Pinjan kanssa niin, että pystyn antamaan sille VL-pelletin ilman että se puree minua vahingossa. Yksi vaihtoehto on laittaa palkinto kuppiin ja ojentaa ruokakuppia, niin että kani saa napata sieltä palkan (mikäli pelkää sormiensa puolesta). Palkintoon toki vaikuttaa myös se, mitä kani pitää hyvänä. Jos palkka on pahaa kanin mielestä, niin silloin se ei ole palkka. Huomaa myös, että palkita kannattaa etenkin alussa pienestäkin. Sanoisin, että kani ei saa epäonnistua kahta kertaa peräkkäin. Kani ei nimittäin jaksa montaa kertaa yrittää saamatta palkintoa. Tee sama kuin kanihypyssä: jos kani tiputtaa esteellä treeneissä, hypytä se seuraavaksi sellaisesta esteestä jonka se varmasti osaa. Lopeta treeni silloin, kun kani onnistuu. 

Seuraavassa osassa naksuttimelle ja kosketuskepille ehdollistumisesta. Kommentoikaa alle, mitä asioita olette kaneillenne opettaneet ja mitä haluaisitte opettaa. En todellakaan väitä, että olisin hirveä konkari naksuttelussa, mutta koitetaan yhdessä oppia ja jaetaan oivalluksia!

Yksi vuosi Muffea

Muumi muutti meille tasan vuosi sitten.  Katsoin tietokoneen uumenista vuoden takaisia kuvia, jotta näkisin paljonko poika on oikeasti vuodessa kasvanut. Sehän ei vuosi sittenkään ollut mikään vauva, vaan puolivuotias nuori mies. 

Massaa on silti tullut reilusti lisää, vauvamainen olemus hävinnyt. Vaikka onhan Muumi edelleen aika vauva... tyypillinen kääpiöluppainen luonne. Väri Muffella on muuttunut aika paljon, tullessaan se oli lähes kokonaan valkoinen, nyt harmaata karvaa on jo paljon. Jos ihmettelette kuvissa Muumin silmää, niin sillä oli meille tullessaan silmäluomi turvoksissa velipojan kanssa nahistelusta. Tuokin vamma, niin hurjalta kuin aluksi näyttikään, on parantunut täysin. Onhan siinä silmäkulmassa pieni vekki, mutta ei kukaan sitä huomaa, ellei erityisesti sitä etsi. 

Vuosi sitten:

Nyt:

PS. Jännä miten kanimaisen liikkeen tajuaa pimeässä pienestä hahmosta heti. Tein villikanihavainnon meidän pihapuskasta hämärällä. Meillä on nyt siis naapurina pieni hermeliinimäinen ruskea kani. Onneksi en ole päästänyt RHD:n takia pupuja eteiseen kenkien luokse koko kesänä, nyt kun selvää, että kengillä kävellään väistämättä villikanialueella. 

Kaninmökki Ikeasta

Muumilla on maja. Ihan oma, jossa on monta ovea, katto ja matto. Se ei ole mikään muumitalo, vaan sen katolla pystyy istumaan ja tähystämään. Tähystäminen on tosin Pinjan heiniä. Pinja rakastaa tasoilla istuskelua, Muumi majaleikkejä. Siispä tämä maja on niille täydellinen. 

Jokainen voi toteuttamaa tällaisen majan helposti. Majana toimii Ikean KLIPSK vuodetarjotin, hintaa 8,99 euroa. Tuotetiedoissa lukee, että tarjotin kestää viiden kilon painon, eli isojen pupujen tai jos on useita kaneja, kannattaa vähän tarkkailla kestävyyttä. Aika tukeva rakenteiselta tuo kyllä vaikuttaa, ja hyvin kestää Muumin ja Pinjan yhdessä päällään (ei ne tosin sitä viittä kiloa yhdessä painakaan...)

Majan katolla meillä on matto ja maton alta roikkumaan on laitettu pyyhe. Pyyhe pysyy hyvin paikoillaan kun reuna on maton alla. Tarjottimen alla on vielä irrallinen yksi pyyhe. 

Meillä maja on seinän vieressä, mutta voisihan se olla keskellä lattiaakin. Jos pyyhkeen laittaa roikkumaan kummaltakin sivulta, puput saavat ikään kuin tunnelin. 

Muumi vietti valehtelematta kolme päivää tuolla majassa muokkaamassa pyyhkeitä. Heti siitä hetkestä alkaen kun pystytin sen. Ei olisi malttanut tulla häkkiin unille välillä, olin niin tärkeää sisustaa omassa majassa. Ehdottomasti siis parhain ostokseni kaneille pitkiin aikoihin. 

Nyt majainto on jo hieman hiipunut, mutta edelleen päivittäin kumpikin kani siellä majailee. Roikkuvan pyyhkeen reunasta on kiva vakoilla ihmisiä ja vilahtaa nopeasti esiin tai piiloon sen mukaan miten huvittaa. 

Meille muutti samalla myös Ikean pupu. Se ei ole onnistunut murtautumaan Pinjan ja Muumin tiimiin kolmanneksi pyöräksi. Yksikseen istuskelee majan katolla.